Työhön, johon heikkokin saa mennä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Työhön, johon heikkokin saa mennä

Matti Nuorala, Satu Kantola, István Szarka, Pia Ruotsala ja Heimo Lipiäinen puhuivat lähetysseuroissa.

kuva:Jani Nurmi

6.7.2013

 

Jos lähetysjuhlilla muutama viikko sitten keskusteltiin pitkään siitä, kuka on kelvollinen tekemään lähetystyötä, herättäjäjuhlien lähetysseurat eivät jättäneet sijaa epäilyille: kun Kristus lähettää, niin heikkokin saa mennä.

 -Lähetystyötä tehdään edelleen siitä syystä, että jokainen tulisi tuntemaan Jumalan armon, toteaa Suomen lähetysseuran kotimaantyön johtaja, pastori Satu Kantola.

Kantola epäilee, etteivät mielikuvat lähetystyöstä ole aiemminkaan olleet oikeita. Lähetystyö ei ole kovaäänistä käännyttämistä, vaan uskoa siihen, että Jumala itse vaikuttaa. Kristillistä julistusta tarvitaan siellä, missä ihmisiä sorretaan ja poljetaan.

Virossa lähetystyötä perheiden parissa tekevä kauhavalainen Pia Ruotsala sanoo haasteellisimmaksi eriarvoisuuden ja köyhyyden. Ne tekevät työkentästä loppumattoman.

Suomen seurakunnissa lähetystyö on edelleen yksi perustehtävistä. Eikä sekään pidä paikkaansa, että lähetystyö olisi pelkästään mummojen varassa. Uusi polvi kaipaa uudenlaisia toimia innostuakseen lähetystyöstä. Ruotsala kasvattaa lapsia lähetystyöhön esimerkiksi postimerkkien keräilyllä.

Lähetysseurojen ”ulkomaalaisvahvistus” tuli Haapajärvelle Unkarista. Kirkkoherra István Szarka kertoi Unkarin tekevän lähetystyötä erityisesti Intiassa ja Afrikassa.

Unkarista ei lähetyskentille lähde pappeja, vaan enimmäkseen kristittyjä maallikkoja. Heitä tarvitaan muun muassa opettajina ja esimerkiksi kaivojen tekijöinä.

Nivalalainen rovasti Matti Nuoralan mukaan lähetystyötä tarvitaan välittämään kaikille kansoille ja kaikille itsensä kelpaamattomiksi kokeville ihmisille viestiä siitä, että heidät huolitaan. Kaikki kelpaavat Jumalalle.

 

teksti:Maiju Lemettinen