Vuoroveisuut on löytömatka

Musiikkisihteeri Samuli Korkalainen toimitti lauantain aamupäivän vuoroveisuut. Hän linkitti kuorojen ja juhlakansan veisaamat Siionin virret Wilhelmi Malmivaaraan Simpsiön vuoren maisemakuvauksiin. Vuoroveisuiden sanasisältö sai näin uutta syvyyttä.

Korkalainen on Wilhelmi Malmivaaran kanssa yhtä mieltä siitä, ettei vuoren korkeudella ole merkitystä, vaan sillä näkymällä, joka avautuu katsojan silmiin huipulta. Luonto- ja Jumala-kuva, kylvötyö sekä kasvun siunaaminen. Ainakin nyt ne ja paljon muuta.

Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallinen kuoro, Herännäisnuorten kuoro ja Oulun körttiopiskelijoiden kuoro johtajanaan musiikin ylioppilas Hanna-Maria Hapuli vahvistivat ymmärrystä siitä, että kuorotoiminta on kylvötyötä, jonka satoa korjataan pitkien aikojen päästä. Kuten peltoaan kylvävä, myös kuorolaulun siementä kylvävä tarvitsee siunauksen, joka antaa lujuutta niin viljelyn, veisuun kuin kuorotyönkin jatkumoon.

Annika Salokanteleen perhe Maskusta lähtee joka vuosi Herättäjäjuhlille. Vuoroveisuussa hän sanoo ajattelevansa sitäkin, kuinka Siionin virret uudistuvat, mutta kuinka vanha osa on tärkeä ja rakas.

-Vanhat virret hulvauttavat mieleen lapsuusmuistot ja lisävihkosta tekee uusia löytöjä. Viimeisin uusi löytö on sekä Annikalle että hänen äidilleen Hannele Lindemanille SV 275. Se soi mielessä jatkuvasti. Virressä todetaan: "Oma voimani eihän riitä edes voimaa pyytämään.”

Yksi Annika Salokanteleen lempivirsistä on Jaakko Löytyn Kahden maan kansalainen.

-Se on toki mieleinen koko perheelle.

Vuoroveisuiden aikana Salokanteleen Sakari-poika talkoili Aholansaaren rippikoulukavereidensa kanssa. Anniina Salokannel silitteli Messi-koiraa, äiti-Annika virkkasi ja veisasi ja ensi kesän rippikoululainen Annele Salokannel  istui vierellään isoäiti Hannele Lindeman. 

-Tässä veisatessa yhteenkuuluvuus ja sukupolvien ketju soi parhaiten.

Paula Takala