Hiidenportti säväytti juhlavieraita
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Hiidenportti säväytti juhlavieraita

Kuva: Teuvo Mustonen

Mielenkiintoinen reissu. Tänään, aamupäivällä (3.7.2015) kokoontui reilut sata osanottajaa reippaalle kuntoilu- ja virrenveisuureissulle, Hiidenportin kansallispuistoon. Lähtö tapahtui Sotkamon kirkon parkkipaikalta komeasti kahdella linja-autolla.

Hiidenportin kansallispuisto ja luonnonsuojelualue sijaitsee Sotkamon kunnan kaakkoiskulmassa Kuhmon ja Valtimon kuntien rajalla. Se on tunnettu mahtavasta rotkolaaksosta, josta se on saanut nimensä. Vuodesta 1982 alue on ollut kansallispuisto.

Matka Sotkamon kirkonkylältä Hiidenportille kesti noin 45 minuuttia . Aika kului mukavasti Jaakolan Pekan eli oppaamme juttuja kuunnellessa. Sitten tulimme perille pyhiinvaelluksemme alkupisteeseen.
Jalkauduttuamme autoista ulos meidät toivotetiin tervetulleiksi Kuvajan Maunon ja Lankisen Antin toimesta. Veisatiin Siionin virsi 167 ”Vaikka polku näin nousee vastamaata, ” ja kun lähdimme tallaamaan kohti Kovasinvaaran talon paikkaa, totesimme että niinpä tekee. Hiki tuli.

Kovasinvaaran autiossa pihassa toinen oppaamme Aarno Peltonen kertoi talon historiasta ja siitä, kuinka vaikeaa elämä oli ollut.
Uskomattoman kovat reunaehdot olivat elämällä niissä maisemissa sukupolvien ajan. Eletty siellä kuitenkin oli aikansa.
Nyt lukuisat kivirauniot metsittyneiden peltojen laidoilla kertoivat omaa tarinaansa työn sankaruudesta. Ukko Paavon virsi 282”Sinuhun turvaan Jumala,” oli paikallaan.

Pastori, Lankisen Antti, piti lyhyen puheenvuoron jossa kiitteli tällaisten suojelualueiden tarpeellisuutta. Näin voidaan Jumalan luomistyön suuruus säilyttää tulevillekin sukupolville
Elämä on ihme, sillä raamatun mukaan ”näkyvä on tehty näkymättömästä”; vanhemman käännöksen mukaan” maailma on tyhjästä tehty.”

Veisattiin virsi 137 ”Herra, Herra , älä heitä” ja lähdetiin kävelemään varsinaista Hiidenportin rotkoa kohti. Pitkässä marssijonossamme virisi vilkas teologinen keskustelu siitä luomistyöstä, näkyvän maailman synnystä.
Mieleen jäi anekdootti, jossa kaksi pikkupoikaa keskusteli maailman luomisesta.
Ensimmäinen poika ihmetteli Jumalan luomistyön suuruutta, ja toinen sanoi ettei siihen mitään Jumalaa tarvittu, alkuräjähdyksestä se syntyi. Siihen tämä ensimmäinen poika kommentoi: ”Mahtoi se Jumala sanoa, vau mikä paukku.”

Hiidenportin rotkolle saavuttaessa tulee etsimättä mieleen että vau, mikä mahdoton voima on tämän saanut aikaan?
Eipä ihme, jos vanha kansa määritteli tämän Hiiden asuinsijaksi. Mahtikohan sillä korvia kuumottaa kun tempaisimme Mauno Kuvajan puheen jälkeen pari Siionin virttä oikein kunnon volyymillä.

Sitten vain Palolammin opastuspaikalle kahvin ja muun huollon pariin, josta vastasi paikallinen kyläyhdistys. Kiitokset heille!

Kyllä kannatti lähteä tälle ressulle.


Teuvo Mustonen

Kuva: Teuvo Mustonen