Pappi sukeltaa syviin vesiin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Pappi sukeltaa syviin vesiin

Heikki Leppä palaamassa sukellukselta numero 480.

Vantaan herättäjäjuhlien pääsihteeri, pastori Heikki Leppä sukeltaa, meloo, rakentaa ja ajaa moottoripyörällä.

Pastori Heikki Leppä, 56, ajaa Mini Cooper Clubmaninsa Porvoon eteläpuolella sijaitsevan Vessöön hiekkakuopan laidalle.

– Kun lapset, joita minulla on viisi, kasvoivat isoiksi, en tarvinnut enää isompaa kuljetuskapasiteettia. Jos tätä autoa vertaisi avioliittoon, niin voisi sanoa, että tämä on rakkaus- eikä järkiavioliitto, myhäilee Leppä.

Kun hän avaa autonsa takakopan, käy ilmi, että farmariminissä on yllättävän paljon tilaa. Tavaratila on tupaten täynnä sukellusvarusteita.

Sukelluskipinä iski Leppään neljä vuotta sitten Kap Verdellä. Kun Leppä jostain innostuu, hän ottaa homman tosissaan. Takana on useita sukelluskursseja ja harvinainen lupa sukeltaa yksin. Useimmiten hän toki sukeltaa jonkun kaverin kanssa.

– Tämänkertainen sukellus on numero 480. Sukelluksista pidetään kirjaa, johon merkitään ainakin päivämäärä, sukelluksen kestoaika ja maksimisyvyys, hän kertoo ja pujottaa syvyysmittarin käsivarteensa.

Katso video

Sukeltajalta vaaditaan itsetuntemusta

Vessöön hiekkakuopalle Leppä sukeltaa vain hetkeksi kuvauksia varten. Mutta kun sukeltamaan kerran mennään, hän valmistautuu huolella. Jokainen varuste on käytävä läpi ja tarkistettava niiden toimivuus. Selkään tulevien ilmapullojen lisäksi hänellä on pieni varapullo, jos jotain sattuisi.

– Sukeltajalta vaaditaan itsetuntemusta. Mitä syvemmälle menee, sitä paremmin täytyy tietää, miten eri tilanteissa reagoi asioihin. Jos tulee ongelmia, pitää rauhallisesti miettiä, miten tilanteesta selvitään. Mukana ovat muistiinpanovälineet suunnittelua varten, sanoo Leppä ja kiinnittää ne ja taskulampun kuivapukunsa hihaan ja koukkuihin.

Vessöön hiekkakuoppa on vain 15 metriä syvä. Pinnan alla ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta vesi on kirkasta.

– Täällä voi sukeltaa sekä avoveden aikaan että talvella jään alla. Pinnan alla on isoja kiviä ja ahvenia, särkiä ja ruutanoitakin. On siellä haukikin nähty.

Syvin paikka, johon Leppä on sukeltanut, on Päijänteen Kinisselän syvänne. Siellä Leppä kävi 66 metrissä. Niin syvälle ei enää mennä puhtaalla ilmalla tai hapen ja typen sekoituksella, vaan sukeltaja tarvitse lisäksi heliumia.

– Happi ja typpi ovat narkoottisia kaasuja ja syvällä ilman heliumia myrkyllisiä. Kinisselän sukelluksessa suurin osa ajasta on hidasta pintaan nousua. Välillä täytyy pysähtyä ja tasata painetta, Leppä selvittää.

Hylkysukellus merellä on Lepälle tuttua, samoin kaivokset ja louhokset. Seuraavaksi hän osallistuu Norjassa luolasukelluskurssille. Se järjestetään paikassa, jossa kaksi suomalaissukeltajaa hukkui. Kurssi pidetään turvallisissa syvyyksissä, mutta ahtaissa paikoissa sukeltaminen on vaativaa.

Onnettomuus vei ystävän

Paniikki on Heikki Lepän mukaan sukellusonnettomuuksien keskeinen syy. Jos ihminen joutuu paniikkiin, hän ei pysty ajattelemaan järkevästi.

Siitä Lepällä on omakohtaista kokemusta. Hän oli marraskuussa 2013 sukeltamassa ystävänsä kanssa Porkkalassa. He olivat tulossa rannalle, kun sukeltajapari joutui äkkiä syvään veteen. Leppä yritti huutaa hänelle, että laittaa hengityssäätimen eli regulaattorin suuhunsa, sillä happea olisi ollut pullossa vielä jäljellä. Ystävä kuitenkin vajosi pinnan alle.

– Sain hänet pinnalle reilussa kahdessa minuutissa, mutta oli jo myöhäistä.

Lepän oma sukellusharrastus ei kuitenkaan loppunut siihen.

– Aivan samoin voisi käydä monessa muussa tilanteessa, vaikka laiturilta pudotessa. Mutta ei tapausta koskaan saa pois mielestä, Leppä sanoo.

Sukeltaminen on Lepälle rakas harrastus, jossa hän rentoutuu ja unohtaa murheet. Veden alla on hiljaista, siellä kuuluu vain oma hengitys.

– Sukellus on tietynlainen retriitti. Siellä näkee Jumalan luomistyöstä asioita, joita ei pinnalla näe. Lempivirteni on virsi 310 ja sen säe ”syvihin vesihin”. Joskus on ollut kiusaus teettää t-paita, jossa olisi tuo teksti.

Sukeltaminen on tuonut Lepälle ystäviä ja elämyksiä.

– Yksi huippuhetki oli Azoreilla, kun autotallin oven kokoinen Chilen paholaisrausku ui metrin päästä ohi. Sekä kala että minä olimme samoissa tunnelmissa: emme olleet toisillemme uhka emmekä toistemme ruokalistalla.

Jokimelontaa ja moottoripyöräilyä

Leppä harrastaa sukeltamisen lisäksi melontaa. Hänellä on intiaanikanootti, jota hän meloo järvillä ja Uudenmaan joilla.

– Vantaanjoki ja Keravanjoki ovat erinomaisia melontajokia, mutta harmittavan vähäisessä käytössä. Niissä saa meloa kauniina iltana niin, ettei ketään tule vastaan, vaikka ympärillä on puoli miljoonaa asukasta.

Kun listaan lisätään vielä moottoripyörä, jonka Leppä hankki runsas vuosi sitten, herää kysymys, onko hänellä viidenkympin villitys.

– Pyörä voi sitä olla. Jo kolmevuotiaana sidoin narut kolmipyöräisen runkoon, että se näyttäisi moottoripyörältä kaapeleineen. Nyt minulla on Triumph Bonneville, nykyaikainen pyörä, joka näyttää 1960-luvun pyörältä.

Brittipyörällään Leppä huristeli viime vuonna Lapuan herättäjäjuhlille ja sen selässä, vapauden tunteessa, hän aikoo ajaa myös Sotkamoon.

Hääyön ideoija puuhaa nyt herättäjäjuhlia

Heikki Leppä on pappi, jonka työmotivaatio syntyy ydintehtävistä: kasteista, häistä, hautaan siunaamisista ja jumalanpalvelusten toimittamisesta. Hän on myös propellipää, joka ideoi Vantaalle Hääyö-tapahtuman, joka on sittemmin saanut seuraajia ympäri Suomea.

Nyt Leppä on mukana Vantaan herättäjäjuhlien järjestelyissä. Hän on juhlien ohjelmatoimintaa koordinoiva pääsihteeri. Toinen pääsihteeri Minttu Haapalainen keskittyy taustajärjestelyihin.

– Tulin herännäisyyden piiriin rippikoulun jälkeen. Minua viehättää se, että herännäisyydessä ei paukutella henkseleitä omasta uskosta. Jumalan armon varaan voi jättäytyä juuri sellaisena tumpelona kuin on.

Kun hengellisyyden ei tarvitse olla suorittamista, voi ylimääräistä energiaa purkaa vaikka mökin rakentamiseen vanhan vilja-aitan pohjalle. Lepällä ei ole peukalo keskellä kämmentä, sillä mökin lisäksi hän rakensi viime syksynä seurakuntavaalien hyvän tekemisen torille Tikkurilaan minigolfradan.

Nyt hän on mukana valmistelemassa suurtapahtumaa Vantaan Myyrmäki-stadionille ja sen ympäristöön. Miksi niiden, jotka eivät ole ennen käyneet herättäjäjuhlilla, kannattaisi tulla heinäkuussa 2016 Vantaalle?

– Jos ei muuten, niin uteliaisuudesta katsomaan, millaista on olla jumalanpalveluksessa 10 000 muun ihmisen kanssa. Maahanmuuttajien kannattaa tulla tutustumaan yhteen puoleen suomalaisuutta. Ja jos joku ajattelee, että uskonnollisuus ja ahdasmielisyys kuuluvat yhteen, niin herättäjäjuhlat ovat hyvä tilaisuus testata, onko näin.

Teksti Pauli Juusela

Kuva Jani Laukkanen