Huokaa rukous on kirjoitettu avuksi rukoukseen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Huokaa rukous on kirjoitettu avuksi rukoukseen

Jan Ahonen haastatteli Lauri Maaralaa kirjan julkistamistilaisuudessa Sotkamossa. kuva Antero Harju. 

Julkaistu 4.7.2015

Kirjan teksteissä avataan rukouksen maailmaa käytännönläheisesti: miten rukoilla, mikä auttaisi hiljentymään, miten oppia kiitollisuutta ja myötätuntoa. Teos pohjautuu Vantaan seurakuntalehdessä Vantaan Laurissa julkaistuihin kirjoituksiin ja kuviin.

- Olen pyrkinyt tekemään juttuja tavallisille vantaalaisille, niin että ne olisivat jokaisen ihmisen ymmärrettävissä. Niille, jotka tietävät, että tästä elämästä ei selviä yksi tai hengissä täytyy olla joku jonka käteen elämänsä laskea., kertoo Maarala.

Mitkä käyttöohjeet kirjailija antaa teksteilleen?

- Varaa itsellesi 20 minuuttia aikaa olla rauhassa ja tutustu yhteen juttuun kerrallaan. Pysähdy kirjan ja rukouksen äärelle. Rukous ei ole pakenemista arjesta, vaan elämän kohtaamista.

Tekstit valikoituivat kirjaan Vantaan Laurin aineistosta muutaman kriteerin kautta.

- Valitsin niitä, joissa on mukana ohjausta rukoukseen. Mukana on tekstejä joissa on läsnä se, että ihminen on ruumis, sielu ja henki. Halusin tuoda mukaan myös luonnon, sen miten Jumala puhuu meille luonnosta. Myös tietty yhteiskunnallisuus teksteissä näkyy.

Herättäjäjuhlilla kun ollaan, nousee esiin körttiläisen herätysliikkeen eli herännäisyyden johtaja Paavo Ruotsalainen.

-Vetää nöyräksi sanoa Ukko-Paavosta täällä jotakin. Paavo puhui paljon uskosta ikävöintinä, rukous on ikävää. Ikävöintiä viimeiseen asti, että Jumalan armollisuus vilahtaisin ihmisen elämässä.

Onko kirja henkilökohtaisen ajattelisi summa?

- Toivottavasti tämä ei vielä summa. Kirjoitan edelleen, nyt teen Vantaan Lauriin gurun opissa-sarjaa. Siinä käydään erämaan isät läpi. Kaikki ne jutut ovat syntyneet harjoituksista.

Lauri Maarala valitsi kirjasta sitaatin, joka edustaa kirjaa tässä hetkessä, Sotkamon herättäjäjuhlilla.

”Miten pysäytän itseni? Rukous on yksinkertaista, mutta kiireessä se usein unohtuu. Kun hengität, et yleensä ajattele sitä. Sinä vain hengität ja teet, mitä satut tekemään. Vasta kun jostain syystä hengästyt, huomaat että olisi hyvä pysähtyä. Rukous on kuin ilma, jota hengität. Tarvitset sitä, että voisit elää, vaikka et sitä kaiken aikaa muistakaan. Sitten havahdut ja huomaat, että kaipaat raitista ilmaa. Joskus koko olemuksesi tuntuu huutavan lisää happea.”

Kirjaa voi tilata tästä linkistä