Vantaa – Helsingin esikartano
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vantaa – Helsingin esikartano

Ah, Vantaa! Siellä satakieli laulaa lurittelee kilpaa moottoriteiden ja lentokoneiden tauottoman jytinän kanssa. Tuomi puskee nuppujaan sähkölinjain alla, voikukka asvaltin läpi. Pääradan sillan kupeessa kalastajat heittävät uistinta kuohuvaan Keravanjokeen, vastakkaiselle rannalle leiriytyvät hilpeät nuoret kilisevine reppuineen. Ollaan vantaalaisuuden ytimessä, tosin ei Vantaan ytimessä.

Kun vantaalainen sanoo lähtevänsä ytimeen, keskustaan tai stadiin, hän matkaa Helsinkiin. Yksinkertaista. Entä missä sijaitsee Vantaan keskusta? Ei missään ja monessakin paikassa.

Ensin tehdään isojako Itä- ja Länsi-Vantaaseen, joista molemmat pitävät itseään parempana puoliskona. Puoliskot jakautuvat taajamiksi, joita erottavat moottoritiet, lentokenttä, junaradat, teollisuusalueet, purot, joet ja metsäpläntit. Joka kylässä on vähintäänkin evankelisluterilainen pyhättö, paitsi Tikkurilassa, joka pärjää toistaiseksi pelkällä tapulilla.

 

Innokas matkailija joutuu Vantaalle melkein väkisin. Lentokentälle kun ei oikein muuten pääse. Myös päärataa pääkaupunkiimme puksuttavat joutuvat pysähtymään Tikkurilan asemalla. Muuten, se uusi harmaa möhkäle siinä asemalaitureiden vieressä, se on Dixi. Rautatieasema ja matkailukeskus.

Jos aseman kolho ulkonäkö tuskastuttaa, on hyvä tietää, että möhkäleen päällä vihertää. Sinne on rakennettu viherkatto. Ja ilmastoiduissa sisätiloissa matkustajaa tervehtivät ympärivuotiset teknovisertäjät. Samasta äänimaisemasta voi nauttia myös lentoaseman wc-tiloissa, joissa ei muutoin päivä paista eivätkä linnut laula.

Vantaalaisuus yhdistetään ankeisiin betonibunkkereihin. Pyh.

Etsivä löytää Vantaalta liikennesolmujen ja teollisuusalueiden keskeltä myös historiallisia nähtävyyksiä. On alkuperäinen Helsinki: Pyhän Laurin keskiaikainen kirkko kylineen ja arkeologisine kaivauksineen. On pitkä pätkä vanhaa Kuninkaantietä. On Tikkurilan vanha rautatieasema vuodelta 1863, se pieni punatiilinen rakennus Hotelli Vantaan ja toimistotalojen puristuksessa. On ensimmäisen Jukolanviestin muistomerkki Ruskeasannassa. Idästä ja lännestä löytyy vanhaa maalaismaisemaa, muutamia kartanoita ja hiidenkirnuja.

 

Vaikka Vantaalla on myös metsiä ja suuria vehreitä omakotitaloalueita, kuten mainettaan paremmassa Korsossa, vantaalaisuus yhdistetään ankeisiin betonibunkkereihin. Pyh.

Osa lähiöistä on varsin viihtyisiä ja vantaalaiset joustavaa porukkaa. Lähiöt rakennettiin suuren rakennemuutoksen aikana. Työväki hakeutui turvatun elannon toivossa maaseudulta etelään, ja kerrostaloja nousi kuin ukonkuukusia nurmelle. Tulijat sopeutuivat, kuka paremmin kuka huonommin,

Pohjanmaan jörrikkä sai naapurikseen pulputtavan siirtokarjalaisen, savolainen lapinmiehen. Myöhemmin saapuivat chileläiset, vietnamilaiset, somalialaiset, inkeriläiset ja monet muut kansallisuudet. Alun perin vahvasti ruotsinkielinen Helsingin pitäjä on nyt monikulttuurinen Vantaan kaupunki.

Teksti Ansu Kivekäs

Kuva Matti Pikkujämsä

Pakina on julkaistu ensin Vantaan herättäjäjuhlien Juhlaviestissä