Veisuu raikasi Högbergetillä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Veisuu raikasi Högbergetillä

Seitsemänkymmentä juhlavierasta vaelsi Högbergetille veisaamaan Siionin virsiä.

 

Siionin virret kaikuivat Sipoonkorvessa yli Sotungin laakson, kun herättäjäjuhlaväkeä kiipesi perjantaina yhdelle Vantaan korkeimmista mäistä Högbergetille veisaamaan ja nauttimaan luonnosta.


Vie meidät korkealle vuorelle (SV 191)


Hakunilan seurakunnan pastori Tuomo Kahenvirta kertoi vaeltaneensa vuorelle usein rippikoululaisten kanssa. Siellä on pidetty myös jumalanpalvelus muutaman kerran. Siitä syntyi ajatus kutsua herättäjajuhlaväkeä Högbergetille veisaamaan.


– Innostuin tästä korvesta, kun liikuin täällä rippikoululaisten kanssa. Tämä on näköalapaikkana arvokas, Kahenvirta kertoo.


Vajaan parin kilometrin matka vuorelle kiemurteli pitkin metsäpolkuja ja kallionkupeita. Taivaalla pyörivät tummat pilvet, mutta vaellus saatiin tehdä poutasäässä ja välillä aurinkokin lämmitti laulajia.


Perillä Högbergetillä saatiin veisuun ohessa ihailla korkealta avautuvaa maisemaa yli Sotungin laakson ja peltoaukeiden. Horisontissa siinsivät Hakunilan kerrostalojen silhuetit.


En pelkää siis vaarojen matkaa (SV 173)


Kiiminkiläiset Kaisuleena Joenväärä ja Esko Arvola olivat saapuneet kahden lapsensa kanssa asuntoautollaan juhlapaikalle jo torstaina. Kun lapset lähtivät kuoroleirille, vanhemmat suuntasivat Högbergetille veisaamaan.


– Luonto ja Siionin virret sopivat hyvin yhteen. Lapsetkin viihtyvät paremmin, kun seurat ja veisuut ovat ulkona, Kaisuleena Joenväärä kertoi. Herättäjäjuhlat kuuluvat kesäisin perheen vakio-ohjelmaan.


Perhe harrastaa paljon luonnossa liikkumista retkeillen ja geokätköillen. Sitä he harrastivat myös Högbergetillä, sillä kallion kolosta löytyi geokätkö. Herännäisyydessä heitä koskettaa erityisesti armo ja avoimuus.


– Herännäisyydessä ei tarvitse olla täydellinen. Kaikki ovat tervetulleita, Esko Arvola toteaa.


Viimeisen laulun vielä laulan ennen kuin matkaa jatketaan (SV 314)


Sotunkilainen Hannele Anttila oli liikkeellä kotikulmillaan. Hän tuli vaellukselle kahden koiransa kanssa.


– Tämä on hyvin hiljaista seutua. Lähdin mukaan, kun täällä kerrankin on ihmisiä, Anttila kertoi. Herännäisyys ei ole hänelle ennestään tuttu liike ja juhlat jäävät todennäköisesti tähän vaellukseen.


Kaikkiaan vaellukselle osallistui noin seitsemänkymmentä ihmistä ja kolme koiraa. Vaeltajien joukossa suunniteltiin jo, että tapahtumasta voisi tehdä vakituisen ohjelmanumeron herättäjäjuhlille.


Teksti: Maija Sankari
Kuvat: Mira Strengell
Lainaukset vaelluksella lauletuista Siionin virsistä.