Hyväkinttuisten lähtöveisuut
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Hyväkinttuisten lähtöveisuut

Kuva: Ami Pasanen


Pisan vaara kohoaa 270 metriin halliten kansallismaisemaa Savon sydämessä. Korkeuden tunsivat jaloissaan myös Nilsiän herättäjäjuhlien hyväkinttuiset, jotka osallistuivat lähtöveisuihin juhlien päättäjäispäivän huipentumana. Lapsuuden loru ”kivi kanto, kivi kanto” muistui mieleen luonnonsuojelualueen polulla suurten kuusten katveessa kohti vuonna 2014 uuden näkötornin saanutta lakea.

Paavon virsi kajahti kallioilla Samuli Korkalaisen johdolla uudistetuista Siionin virsistä. Aurinko paistoi. Hyttyset hyrisivät. Liekö päivässä ollut jotain samaa tasan 240 vuotta sitten, kun Paavo Ruotsalainen syntyi?

Lähtöveisuihin oli reippaillut nelisenkymmentä henkeä. Osa lauletuista virsistä valikoitui kansalliseepoksessammekin mainitun paikan innoittamana: Vaikka polku näin, Tuuli työntää kulkijaa ja Maat, metsät hiljenneinä. Pisan kallioon kaiverrettu Täyssinän rauhan (1595) rajamerkki heräsi eloon virressä 182: ”vaan karttoja Luoja ei piirrellyt: / rajat paalutti ihminen itse.”

Talkoissa pitkiä päiviä uurastanut Sirpa Pentikäinen piti veisuita erinomaisena lopetuksena hyvin onnistuneille juhlille. ”Oli hienoa tulla tänne rauhoittumaan ja kuuntelemaan tuttuja virsiä. Olisin mieluusti kuunnellut myös enemmän puheita,”  sanoi Pentikäinen viitaten ainokaiseen puheenvuoroon, jonka Seppo Laitanen veisuissa käytti.

Hyvän ystäväni kanssa yritimme näkötornista paikallistaa rippikirkkomme tornia. Näimme metsää ja näimme järviä. Näimme kotomaamme kauneimmillaan heinäkuisena herättäjäsunnuntaina.

Anni Nissinen