Nuorten aikuisten tavoittaminen on seurakunnan suurin haaste
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Nuorten aikuisten tavoittaminen on seurakunnan suurin haaste

Rehtori Jukka Hautala, lukiolainen Maria Myyryläinen, kasvatuksen työalajohtaja Ville Kämäräinen sekä Kirkkohallituksen kasvatus-ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen pohtimassa kristillistä kasvatusta. Tilaisuuden juonsi Salla Ranta. Kuva: Tuula Tarvainen

Juhlaseminaari kristillinen kasvatus 2030, Lasten ja nuorten näköinen kirkko – mitä on kristillinen kasvatus tänään.

Nuoret aikuiset ovat haaste kirkolle ja kristilliselle kasvatukselle. Näin ilmaisi kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen pohdiskellessaan kristillisen kasvatuksen vaikeuksia. Hän oli mukana Raudaskylän Kristillisellä Opistolla järjestetyssä juhlaseminaarissa, jossa pohdittiin mitä on kristillinen kasvatus tänään ja tulevaisuudessa.

Kokkosen mielestä rippikoulu tunnetaan hyvin. Se on osa suomalaista nuorisokulttuuria ja tavoittaa nuoret hyvin. Rippikoulu on yksi siirtymäriitti, joka tavoittaa hyvin niitäkin, joiden kosketus kirkkoon on muuten ohut. Aikuisuuteen liittyy muita siirtymäriittejä, jotka eivät ole kirkolle enää yhtä suotuisia.

Seminaarin osallistujat pääsivät kertomaan näkemyksensä siitä, mitkä ovat kristillisen kasvatuksen vahvuuksia, missä kasvatus on vaikeuksissa sekä tulevaisuuden tärkein asia. He osallistuivat paneeliin sekä netin kautta että keskustelussa. Paneelissa yleisön kanssa kristillisen kasvatuksen tulevaisuutta pohdiskelemassa olivat Kokkosen lisäksi opiston rehtori Jukka Hautala, lukiolainen Maria Myyryläinen ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kasvatuksen työalajohtaja Ville Kämäräinen. Tilaisuuden juonsi toimittaja ja opettaja Salla Ranta.

Rippikoulun lisäksi perhekerhot tavoittavat hyvin seurakuntalaisia. Vuosittaisia osallistumiskerhoja perhekerhoihin on peräti miljoona. Kämäräisen mukaan niissä perheet löytävät toistensa luokse ja lastenohjaajat ovat rinnaltahuomaajia. Maria Myyryläinen huomautti, että nuoria on koulutettu kerhonohjaajiksi.

Kokkonen huomautti, että paikallisseurakunnissa pitää pohtia mitä halutaan tehdä. Siinä pohdinnassa on hyvä kuulla eri ikäisiä seurakuntalaisia. Hänen mielestään paikallisseurakuntien pitää tehdä yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Osallistumiselle ei saa olla este, vaikka ei voitaisikaan pitää hartauksia.

Yleisön joukosta esitettiin ehdotuksia siitä, että esimerkiksi kouluihin tarvittaisiin myös seurakunnan kouluttamia aikuisia, joilla on sielunhoidollinen ote.

Pitkään nuorisotyössä ollut ylivieskalainen pappi ja kylävaari Pekka Lehto esitti yleisön joukosta konkreettisen ehdotuksen, että seurakunnat alkaisivat kouluttaa kouluvaareja ja koulumummoja.

Yleisöstä todettiin myös, että paikkakunnan vaihdos etäännyttää usein seurakunnasta ja toivottiin, että seurakunnissa tartuttaisiin rohkeasti uusiin ideoihin. Toiveena oli myös se, että tehtäisiin laadukkaasti sitä mitä jo on. Seurakunnan tulee olla avoimesti näkyvillä ja saatavilla.

- Pääasia, että yritetään tuottaa hyvää elämää, tiivisti Kämäräinen.

Liisa Ängeslevä