Päätösseurat 8.7.2012
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Päätösseurat 8.7.2012

Päätösseurat. Sunnuntai 8.7.2012 klo 14.00. Nuorisosihteeri Antti Rintala, Helsinki. Toimittaja Meri Toivanen, Helsinki. Kappalainen Maaria Perälä, Vaasa. Rovasti Eino Rauha, Laihia. Pastori Alpo Järvi, Lapua.

Antti Rintala

...mitäpä jos sä pelkäät turhaan.

Näin soi autoradiossa keväisenä toukokuun päivänä. Istumme pojan kanssa kaksin autossa aivan kuin oman isäni kanssa aikoinaan ollessani kyselyikäinen ja pieni. Nyt osani on muuttunut. Olen siirtynyt takapenkiltä eteen, vastaamaan ja olemaan kaiken tiedon keskus. Tunnen ajaessani valtavaa ylpeyttä, olenhan vuosien myötä viisastunut ja valmis oman poikani loputtomaan kysymystulvaan. Havahdun ajatuksistani, kun kuulen pojan kysyvän: Isä, mitä sinä olet pelännyt turhaan, isä mitä sinä olet pelännyt turhaan. Lue lisää

Meri Toivanen

Kirkko merkitsee monelle suomalaiselle tuomitsevaa laitosta, joka ei ymmärrä todellisesta elämästä yhtään mitään. Suurin todiste tästä ymmärtämättömyydestä on se, että kirkko puhuu synnistä. Synti kuulostaa 1800-luvulta kalskahtavalta jäänteeltä, eikä ihme. Julkisessa puheessa syntiä ovat musta pitsi tai seksuaalinen himo. Kirkko on epäonnistunut raskaasti, kun se ei ole osannut kertoa jäsenilleen, mistä synnissä on kyse.

Minusta synnin eri puolia kuvaa hyvin säe Siionin virrestä 92. Se kuuluu näin: ”Mua vaivaa, valajani.” Ensimmäiseksi vaivaaminen on ahdistamista – syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja elämän vaikeutta. Jumala on vaivannut ihmistä siitä saakka, kun ihmisestä tuli tietoinen olento. Toiseksi säe ”Mua vaivaa, valajani” voidaan nähdä asettumisena Jumalan muokattavaksi. Jumala, ihmisen luoja, vaivaa ihmistä kuin pullataikinaa. Syntisyydestään huolimatta ihminen elää erottamattomassa suhteessa luojaansa. Tästä suhteesta kertoo omatunto. Omatuntonsa valossa ihminen ymmärtää, että synti on mitä suurimmassa määrin myös tekoja. Kolmanneksi Jumala vaivaa ihmistä sillä tavalla, että jokin asia jää häiritsemään häntä niin paljon, ettei siltä saa rauhaa. Sama tietoisuus, joka herättää ihmisessä ahdistuksen, saa aikaan sen, että ihminen pystyy oikeudenmukaisuuteen ja vastuun kantamiseen.

Jos kirkkomme osaisi kertoa, että synti on kaikkea tätä, ihmisten olisi helpompi kuulla, mitä kirkolla on sanottavanaan synnistä puhumisen jälkeen. Jumala näkee ihmisen kokonaan syntisenä, mutta hän näkee muutakin – nimittäin kokonaan armahdetun ihmisen. Lue lisää

Maaria Perälä

Hyvä ystävä. Onko sinut nähty täällä Isossakyrössä? Oletko saanut kohdata ystäviä, oletko saanut kohdata Herran?

Eräs lasteni ja puolisoni hyvin tuntema huomionkipeä sananparteni on: Kukaan ei rakasta mua! Tämä lause tulee sanottua, vaikka ei rakkautta puutu.

Kipeintä ja raskainta elämässä varmaan on, jos kokee aidosti noin: Kukaan ei rakasta, kukaan ei välitä! En kuulu joukkoon.

Meitä yhdistää kaipaus tulla nähdyiksi ja kuulluiksi ja rakastetuiksi ilman muuttumisen pakkoa.

Jumala kaipaa nähdä kättensä työtä: Sinä kallion kätkemä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

Myös minä kaipaan Jumalaa ja hänen rakkauttaan. Vaikka tunnen itseni arvottomaksi ja pelkään häntä, tahtoisin nähdä hänen kasvonsa, kunniansa ja voimansa. Mutta usein tuntuu, että hän asettaa minut kallionkoloon ja kulkee ohitse, saan Mooseksen tavoin nähdä hänet vain takaapäin.

Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kuitenkin paljastaa sinulle ja minulle kasvonsa. Kun itse tuomitsen itseni, kun lähimmäinen tuomitsee minut ja koen Jeesuksenkin tuomitsevan minut, en kuitenkaan hellitä katsomasta Jeesuksen helliin silmiin.

Sinua ja minua kutsutaan myös katsomaan toisiamme silmiin, näkemään toisemme ja suostumaan Jumalan perheen jäseniksi, yhteiselle kotimatkalle. 

Jeesuksen hellät silmät voivat muuttaa sydäntämme ja opettaa meitä suostumaan toinen toisiimme, rakastamaan ehdoitta.  Voi kunpa jokainen lähtisi täältä silmissä uusi hellyys. Irja Hiironniemen sanoin Minä uskon hellyyden lihaksitulon  Jumala tekee palvelijoineen mahdottoman mahdolliseksi. Lue lisää

Eino Rauha

Syntinen ihminen on pienellä paikalla Kristuksen edessä, mutta samalla äärettömien mahdollisuuksien ulottuvilla. Kristus on yhtä todellisesti läsnä suomalaisessa maisemassa kuin aikoinaan Galilean mailla. Hän on Jumalan sanassa nykyisyyttä, tätä päivää ja tätä hetkeä.

Kristus tulee sinne, missä syntinen ihminen yrittää jäitänsä polttaa. Synnin kourissa kamppaileva ihminen voi päästä tuntemaan, miten Kristus häntä kantaa.

Herättäjäjuhlat tekee todellisiksi juhliksi Kristuksen läsnäolo. Hän hoitaa meitä sanallaan. Kristus koskettaa meitä ehtoollispöydässä ottaessamme vastaan syntien anteeksiantamuksen hänen näkyvässä sanassaan, hänen totisessa ruumiissaan ja totisessa veressään.

Kristus oli näillä juhlilla ensin. Siksi täällä saadaan kulkea hänen edeltä valmistamissaan teoissa. Näillä juhlilla saadaan lyöttäytyä niden avuntarvitsijain joukkoon, joiden sielu janoaa elävää Jumalaa.

Jumala on suuri salaisuus, mutta tuo salaisuus on murtautunut tähän pimeään maailmaan ihmisessä, suuressa kärsijässä Kristuksessa, joka kantoi ansaitsemamme rangaistuksen puolestamme, että meillä olisi rauha, jota ei maailma voi antaa.

Herramme risti on tärkein. Sitä kohti on hyvä suunnistaa, pyrkiä vaikka ryömimällä. Juoksemaan tuskin pystymme, kun synti painaa, repii, raastaa, lamaannuttaa. Mutta Kristus kutsuu luokseen. Hän jaksaa myös rukoilla puolestamme. Hän ei tahdo meitä menettää.

Tämän maailman meno on hämmentävää, yllätyksellistä, kuluttavaa ja vaativaa, tuntuu kuin se olisi jotain kiihdytysajoa. Meitä uhkaa turtumus. Väitetään, että aikamme ihmisen ahdistus olisi tyhjyys ja tarkoituksettomuus. Muuttuuko elämä niin arkiseksi, että siitä katoaa pyhän läsnäolo? Millä sisintämme ravitaan?

Herran kansa kokoontuu Jumalan sanan alle. Siinä se saa katsoa ja maistaa Herran hyvyyttää. Paras varustus sielunvihollista vastaan on Kristuksen ristin armo. Kristus puolustaa armoa, kun vaatimusten ja hyväksytyksitulemisen rimaa nostetaan korkeuksiin, jopa ihmisen ulottumattomiin, Hän tuntee ihmisen. Lue lisää

Alpo Järvi

”Anna Kristus rohkeutta, mennä maastoon tiettömään, missä merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä Sinuun juurruin, vastuuseen viet laajempaan.”

Kotimatkaa odottava Isonkyrön herättäjäjuhlien juhlavieras. Hyvä jos Sinä odotat kotiin pääsyä, sillä sieltä näkyy aina valo. Kotimatka voi olla lyhyt tai pitkä, helppo tai vaikea, perillepäästyä unohtaa matkan vaikeudet Niissä voi olla salattua siunausta. Lue lisää