Ensikertalaisena Herättäjäjuhlilla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Ensikertalaisena Herättäjäjuhlilla

Kuva: Joonas Tikkanen

Elämäni ensimmäiset herättäjäjuhlat alkoivat perjantaina 6.7.2012 Isossakyrössä. Saavuimme paikalle muutamaa minuuttia ennen aattoseurojen alkua, ja samalla autolla tulleet äitini vanhemmat kiirehtivät saman tien seurapenkkiin.

Vaikka ennalta tiesinkin, että ihmisiä on tulossa paljon, tuntui oudolta nähdä niin monia ihmisiä yhdessä paikassa, seuranpenkit olivat polttavasta auringonpaisteesta huolimatta täynnä. Vaikka uskomattomalta tuntuukin, tätini mies löysi minut ja äitini ihmisjoukon keskeltä, ja lopulta myös löysimme tätini, joka järjesti meille kökkähommia – se oli pääsyy, miksi paikalle tulimme. Saimme työnjaon, hommakseni tuli lauantaipäivänä körttipastillien myyntiä. Perjantai-ilta kuitenkin oli vapaa, joten käytin sen alueella kiertelyyn ja paikkoihin tutustumiseen.

Myöhemmin illalla lähdin Pukkilansaareen, jossa oli nuorisolle toimintaa. Kun pääsin lossilla saaren rantaan, oli Mika Nuorva jo äänessä. En tuntenut ketään, joten päätin viihtyä omassa seurassani kuunnellen lavalla olevia miehiä.

Nuoria oli paikalla paljon, useimmat näyttivät tuntevan toisensa ja halailivat innokkaasti kun näkivät. Konsertti saapui päätökseensä, ihmiset alkoivat siirtyä ulos odottelemaan yöveisuiden alkua. Taisin siinä vaiheessa jo pohtia soittoa äidille, että josko hän tulisi hakemaan, mutta jäin kuitenkin vielä katselemaan saaren menoa. Lopulta tutustuinkin poikaan, joka näytti myös olevan paikalla yksin, ja ensimmäinen lauseeni hänelle taisi olla ”Moi. Ootko sä ihan yhtä yksinäinen ku mäki?”, ja siihen tuli myöntävä vastaus.

Yöveisuutkin veisailimme yhdessä, oikeiden virsien etsiminen ei vain käynyt ihan luonnostaan. Ensimmäiseen virteen päästiin mukaan kahteen viimeiseen säkeeseen, seuraavat löytyivät jo helpommin.

Lopulta, kuten kaikki hyvä, iltakin päättyi aikanaan. En katunut lähtöäni mukaan illanviettoon, olin löytänyt uuden tuttavan, ja ilta oli ollut kaikin puolin hyvä. Jopa niin hyvä, että seuraavana päivänä ostin Mika Nuorvan ja Jaakko Löytyn levyn.

Lauantaina aikaa käytettiin jälleen kojujen kiertelyyn sekä päiväseuroissa istuskeluun – jälleen kuumassa auringonpaisteessa. Päivä kului nopeasti, körttipastillienkaan myynti ei mitään epämieluisaa hommaa ollut. Kahden toisen tytön kanssa homma hoitui oikein sujuvasti, myös pastillien suojaaminen kun vesisade yllätti. Körttipastillit säilyivät turvassa vesivahingoilta, toisin oli myyjien laita; vettä valuen työnsimme kärryjä suojaan. Lopun aikaa myyntivuorostamme olimme sisätiloissa, johon myös körttikansa oli sadetta suojaan tullut, joten pastilleja meni edelleen kaupaksi.

Iltasella suuntasin jälleen Pukkilansaareen. Tänä iltana vuorossa oli stand up –koomikko Mikko Vaismaa sekä Juha Tapio kitaransa kanssa. Illassa sai nauraa, sekä myös herkistellä Juha Tapion laulaessa.

Ilta jatkui jälleen vapaamuotoisella seurustelulla, ja iltaa vietin saman pojan kanssa kun edellisiltana, sekä tutustuin naapuripaikkakuntalaiseen, täällä noin 200 kilometrin päässä kotoa.

Oli onnea matkassa, että edes törmäsin edellisillan tuttavaani, sillä olimme vain sopineet näkevämme illalla, ei mitään tarkempaa, edes puhelinnumeroita emme vaihtaneet. Pukkilansaari oli täynnä ihmisiä, ja luulin jo että istuisin yksin, kunnes silmät törmäsivät tuttuun hahmoon. Hymyilytti oma hyvä tuuri.

Illan loppuessa hyvästelin uudet tuttavani, ja jäin odottamaan ensi vuotta, ajatuksissa lupaukset että näkisimme viimeistään ensi kesänä kotipaikkakunnallani Haapajärvellä, seuraavissa herättäjäjuhlissa.

Alkuperäinen sunnuntaipäivän suunnitelmamme oli tulla aamulla messuun, ja saavuimmekin paikalle ennen messun alkua, mutta penkkiin emme menneet. Kiertelimme juhla-alueella, jututimme tuttuja, sekä kävimme syömässä talkoopalkkamme.

Elämäni ensimmäiset herättäjäjuhlat olivat erittäin hyvä kokemus, varsinkin nuorille järjestetty ohjelma oli loistavaa. Isonkyrön aakeilla laakeilla oli paljon tilaa, eikä oikeastaan missään muualla ollut ahdasta kuin Pukkilansaaressa lauantaina Tarinoita elämästä –tapahtuman aikana.

Tästä viikonlopusta jäi positiivisia mielikuvia, ja ensi kesänä olen täysillä mukana herättäjäjuhlilla. Toivotan kaikki tervetulleeksi Haapajärvelle, ja ottakaa ihmeessä myös epäluuloiset ystävänne mukaan. Ennen perille tuloa oloni oli epävarma, mietin minne oikein olen lupautunut tulemaan, mutta nyt, juhlien loppupuolella, olen vain onnellinen että tulin mukaan.

 

Elina Laurila

Kuva: Päivi Aila