Toiminnanjohtaja Simo Juntunen, Lapua

Evankeliumi: Matt. 5: 20-30
Jeesus sanoi:     "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.     Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.     Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.     Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.     Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin."

RAKKAUDEN LAKI
Kansanjoukot kokoontuivat kauan sitten. Heitä oli lähtenyt liikkeelle eri puolelta ”Galileaa, Syyriaa, Jordanin toiselta puolen, Jerusalemista ja Dekapolin alueelta”( Matt 4:23-25) Liikkeellä heidät oli laittanut laajalle levinnyt tieto Jeesuksen maineesta. Tuossa kokoontumisessa kenties Genesaretin järven ympäristön maalaismaisemissa pidetyn saarnan tai oikeastaan yhden sen osan tämän juhlasunnuntain evankeliumista kuulimme. Vuorisaarna ja sen opetukset tunnetaan eri uskonnoissa ja kulttuureissa laajasti. Tämän kuuluisan saarnan perusteella Jeesus Nasaretilaista pidetään suurena ja merkittävänä moraaliopettajana sielläkin, jossa hänellä ei ole asemaa ja merkitystä syntisten Vapahtajana niin kuin me uskontunnustuksemme mukaisesti hänelle annamme.

Suureen kansanjoukkoon liittyneet ihmiset kuljettivat jo tuolloin mukanaan kaikille tuttuja inhimillisen elämän arkisia iloja ja murheita. Sisällään monilla poltti myös kaipaus tuntea paremmin ja kohdata Pyhä ja Salattu Herra. Tästä saa käsityksen vuorisaarnan alkuun sijoitetun tunnetun autuaaksi julistuksen perusteella ja sitä edeltäneellä kuvauksella Jeesuksen maineen perässä liikkeille lähteneistä. Niissähän kerrotaan, että kansanjoukossa oli niitä, joita kalvoi huoli omasta toimeentulosta, köyhyydestä. Suuressa joukossa mukana oli elämässään vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta kohdanneita. Kansaan kuului niitä, joilla ei ollut esitellä suuria hengellisistä kokemuksista, mutta jotka jaksoivat odottaa ja toivoa. Ihmisillä oli vanhurskauden nälkää ja janoa, rauhan kaipuuta. Vakavien sairauksien kanssa kamppailevat oli saanut liikkeelle toivo paranemisesta. Koolla oli silloin, ja koolla on tänään monin tavoin elämässään runneltuja, haavoittuneita ja rikki menneitä syyllisyyden raskasta taakka kantavia ihmisiä, jotka odottivat hyvää ja parantavaa lohdutuksen sanaa itselleen.

Mutta mitä kuulemmekaan? Lempeän, kaiken sallivan ja ymmärtävän lohdutuksen sijaan Jeesus vyöryttääkin vastaamme kauhistuttavia ja kovia sanoja lain käskyistä, ja niitä rikkovia uhkaavasta kadotustuomiosta. Saarnassaan Jeesus ottaa jyrkästi kantaa juutalaiselle kansalle annettuun peruslakiin, kymmenestä käskystä viidenteen ”Älä tapa” ja kuudenteen ”älä tee aviorikosta”. Hän nostaa vaatimuksen rimaa korkealle, laajentaa ja levittää käskyjen piiriin kuuluvia rajoja äärimmilleen. Hän suhtautuu näihin käskyihin vakavasti. ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan,” hän vastaa epäileville kyselijöille.

Jeesukselle ei riitä, että kunnioitamme vain toistemme fyysistä koskemattomuutta, tai pidättäydymme ruumiillisesta väkivallasta. Hän vaatii enemmän. Hän antaa tuolla vanhalle, lähes ikiaikaiselle perustuslaille uuden, entistä jyrkemmän ja vaativamman tulkinnan. Tappamisen kieltävän käskyn rikkomiseen eivät syyllisty vain aseiden kanssa riehuvat hengen riistäjät ja murhaajat. Siihen syyllistyy yhtälailla jokainen, joka leimaa toisen hölmöksi, hulluksi tai arvottomaksi. Siihen syyllistyvät niin kiusaajat kuin ne, jotka sulkevat jonkun ryhmän ja yhteisön ulkopuolelle. Jeesukselle ei myöskään riitä, että puolisoiden sitoutuminen avioliittoon jäisi pelkästään fyysisen uskollisuuden tasolle tai ulkokohtaiseksi kulissiksi. Tämän käskyn piiriin kuuluvat yhtälailla henkinen uskollisuus ja sitoutuminen vähimmissäkin, puolisoiden keskinäinen kunnioitus ja toisen arvon tunnustaminen ja arvokas kohtelu.

Mitä tämän kaltainen lain äärimmäinen kärjistäminen ja laajentaminen tahtoo kertoa ja opettaa tänään meille, jotka olemme kokoontuneet yhteen kansanjoukkoina tänne Kiuruveden herättäjäjuhlille?

Yksitoista vuotta sitten Leppävirran herättäjäjuhlilla tästä evankeliumitekstistä saarnannut silloinen Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja, kymmenen päivää sitten haudan lepoon siunattu professori Jaakko Elenius kysyi saarnassaan kohtikäyvästi: ”Kun tappamisen ja uskollisuuden rajat alkavat näin laajetessaan häipyä, joudumme kysymään kuka tässä on lopulta murhaaja ja tappaja?" Hän nosti esiin kolme näkökulmaa Jeesuksen uuteen ja laajennettuun tulkintaan lain vaatimuksista. Nämä näkökulmat on meidän hyvä palauttaa mieliimme.

Ensimmäiseksi hän nosti lain merkityksen ihmisen suojana. Uudella ja kärjistetyllä tulkinnallaan ”Jeesus vaatii Mooseksen lakia parempaa suojaa ihmiselle, ihmisarvoiselle elämälle. Hän ei tyydy siihen, että suojellaan vain henkeä, ruumiillista koskemattomuutta, elämää. Hän tietää, että vihan tunteita osoittamalla, ylimielisyydellä, toisten ihmisten itsetuntoa horjuttamalla, toisten vähättelyllä ja halveksunnalla kidutetaan, tuhotaan ja tapetaan elämää yhtä lailla kuin raa’alla ja sokealla väkivallalla”. Esimerkkeinä tästä hän nosti paljon keskustelua herättäneen aiheen kiusaamisen kouluissa ja työpaikoilla, mutta myös kotikiusaamisen, piikittelyn, alistamisen ja alas painamisen jota me harjoitamme arkisen elämämme kaikkein lähimmässä piirissä, suhteissamme lapsiimme, puolisoomme, vanhempiimme tai naapureihin.

Toisena näkökohtana Jaakko Elenius saarnasi lain syvimmästä tarkoituksesta. ”Jeesus syventää ja kärjistää viidettä käskyä paljastaakseen käskyjen, koko Jumalan lain, perimmäisen tarkoituksen, rakkauden. Lain käskyjä ei ole annettu sen vuoksi, että me niitä noudattaen säilyttäisimme oman julkisivumme komeana ja puhtaana. Käskyt on annettu, jotta lähimmäisemme tulisi autetuksi. Jeesus asettaa ihmisten välisen sovinnon ja rauhan jopa uskonnollisten velvollisuuksien edelle. Lain ydin on rakkaus. Sitä Jeesus opettaa. Tässä rakkaudessa so. hyvän tahtomisessa ja hyvän tekemisessä toiselle, meillä on kestävä ohje ja osviitta. Sille on tilaa ja tehtävää kaikkina vuosisatoina”.

Ja kolmanneksi; ”Jeesus terävöittää ja kärjistää vuorisaarnassaan lain vanhoja käskyjä osoittaakseen, miten ylivoimaisen vaikeaa ihmisen on noudattaa pyhän Jumalan tahtoa, elämän omaa lakia. Tinkimättä kirjaimen vertaa Jumalan laista – lakihan suojelee heikkoja vahvojen väkivaltaa vastaan - Jeesus näyttää, että kukaan ihminen ei kykene täyttämään lain vaatimuksia”. Näin siis saarnasi Jaakko Elenius yksitoista vuotta sitten herättäjäjuhlilla Leppävirralla.

Rakkaat juhlavieraat, kalliit ystävät, Pimeässä maailmassa ei olisi varjoja, vain pelkkää pimeyttä. Mutta valon maailma, Jumalan maailma on myös varjojen maailma. Me kohtaamme tämän elämän varjot yliymmärryksemme käyvässä kärsimyksessä ja kuolemassa. Elämme kuoleman varjon maassa. Kannamme mukanamme raskaita taakkoja, huolia milloin itsestämme, milloin läheisistämme. Meidän tietämme varjostaa milloin syyllisyys, milloin häpeä. Ihmisen osaan kuuluvat monet murheet ja vakavat sairaudet. Emme osaa vastata kysymykseen kärsimyksen salaisuudesta, varjojen perimmäisestä syystä. Mutta varjojen keskellä me kysymme kaipaavina, mistä valo, mistä toivo elämäämme lopulta tulee, onko sitä?

Tämän päivän raamatun tekstit ovat antaneet monia viisaita neuvoja ja tarpeellisia hyvän elämän ohjeita. On saarnattu vanhasta kivitauluihin ja sydämiin kirjoitetusta perustuslaista, sen käskyistä. Ne kertovat, kuinka elämäämme valaistaan joka päivä lailla. Mutta se on usein kovaa ja paljastavaa valoa. Kuulemme lainsaarnan omassatunnossamme. Kaikki paikat, Ihmiset, eläimet, koko luomakunta ovat lakia täynnä. Laissa voimme nähdä rakkauden valoa, joka pyrkii suojelemaan silloin kun olemme heikkoja ja hauraita. Laki ja siihen sisältyvä rakkauden vaatimus pakottavat meidät etsimään sitä, mikä on hyvää toiselle. Mutta se on myös valoa, joka paljastaa ja syyttää meitä jatkuvasti laiminlyönneistämme, synnistämme. Rakkauden laki osoittaa rakkauden puutteemme itsessämme. Laki ei anna voimaa eikä pelastusta, kun varjot kasvavat keskellämme.

Lain tie ei ole pelastustie, näin muistuttaa toinen, kaksi kuukautta sitten haudan lepoon siunattu herännäisyyden rakastettu tiennäyttäjä, Kiuruveden rovasti Viljo Porkola kirjassaan Laista Evankeliumiin. ”Lain maallinen käyttö tähtää synnin pienentämiseen, hengellinen käyttö synnin suurentamiseen. Maailma on Jumalan maailma. Hän toimii ihmisen kanssa siellä, missä taistellaan syntiä vastaan sen kaikissa muodoissa. Mutta on muistettava, että Jumala on myös siellä, missä ihminen on joutumassa epätoivoon loputtomien vaatimusten ja pakon edessä ja missä hän kokee alamittaisuutensa ja mahdottomuutensa. Hän on siellä, missä ihminen täydellisesti epäonnistuu parannuksessaan”, kirjoittaa Porkola

Emme selviä omin voimin, emme yksin, emmekä kansanjoukkona lain ankaran vaatimuksen, rakkauden vaatimuksen edessä. Osaamme kyllä kehittää monia elämää helpottavia välineitä ja ottaa niihin energiaa mitä erilaisimmista lähteistä, mutta rakkauden asiassa emme ole kehittyneet, siinä olemme usein täysin avuttomia. Siksi valo, jota Jeesus Nasaretilaisen perässä kulkeneet kansanjoukot kauan sitten varjoihinsa ja elämäänsä odottivat ja jota myös me olemme kokoontuneet yhdessä näiltä Kiuruveden herättäjäjuhlilta etsimään ja pyytämään, sen on tultava itsemme ulkopuolelta. Varjojen maassa, murheen ja kyynelten laaksoissa kulkevia rohkaistaankin katsomaan yksin Kristukseen, hänen ristiinsä, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Jeesus Kristus on enemmän kuin kuuluisa ja arvostettu historiallinen hyvän elämän lainopettaja, tiennäyttäjä tai radikaali uskonnon uudistaja. Hänessä on ilmestynyt keskellemme Jumalan armo, hänen käsittämätön rakkautensa syntistä kohtaan. Hän sovittaa syntimme, antaa anteeksi, hyväksyy ehdoitta yhteyteensä. Hän on syntisten Vapahtaja, joka tuntee ihmisen osan, varjomme, puutteemme ja heikkoutemme. Hän on salatulla tavalla läsnä keskellämme, varjoissamme ja pimeydessämme. Hän lähettää henkensä, hän uudistaa sydämemme ajallaan ja tavallaan. Rakkauden Jumala katsoo meihin ymmärtävin ja hyväksyvin silmin. Hän itse valaiskoon armollaan tietäsi, synnyttäköön rakkautta, antakoon toivon ja luottamuksen. Hän kantakoon kerran perille, kirkkaiden varjojen maahan, sinut ja sinun perhekuntasi. Aamen.