Lauantaina raamattutunnin pitänyt dekaani Mia Anderssén-Löf sai jo lapsena kipinän raamatun tutkimiseen.

Julkaistu 6.7.2024

– Isoisän isän vaimo oli körtti. En tietenkään koskaan ole tavannut häntä, mutta suvussa on hänestä puhuttu aina lämpimästi. Hän oli toiset huomioiva, sydämellinen ihminen. Hänen kauttaan on muodostunut jonkunlainen kuva liikkeestä, kertoo Mia Anderssén-Löf, Porvoon hiippakunnan dekaani.

Anderssén-Löf on ensimmäistä kertaa herättäjäjuhlilla ja on vaikuttunut lämpimästä vastaanotosta. Vaasan herättäjäjuhlat ovat poikkeukselliset, sillä ne järjestetään kahden hiippakunnan, Lapuan ja Porvoon hiippakuntien alueella. Anderssén-Löf iloitsee mahdollisuudesta kokoontua yhteen ja tutustua herännäisyyteen.

– Tuntuu ihanalta olla täällä. Moni tuttu, esimerkiksi kirkolliskokouksesta, sanoi etukäteen, että onpa kiva, että tulet herättäjäjuhlille pitämään raamattutuntia. En tiennyt heidän olevan körttejä. Se on tehnyt liikkeen minullekin näkyvämmäksi.

 

Anderssén-Löfille raamatun tutkiminen ja lukeminen on suuri rakkaus. Dekaanin työhön kuuluu kouluttamista, mutta ei varsinaista raamatun opetusta.

Mieltymys ja kiinnostus raamatun teksteihin on syntynyt jo lapsuudessa. Anderssén-Löf muistaa, miten seurakunnan lapsikuorossa jäi pohtimaan raamatun tarinoita. Mitä Jumala tarkoitti? Miksi tapahtui näin?

– Miksi on edelleen suosikkisanojani. Se kertoo varmasti jotain myös luonteenpiirteistäni. Rakastan sitä tunnetta, kun näkee jotain, mitä ei ole ennen nähnyt.

 

Tarvitsemme yhdessä oivaltamista

Vaikka raamatun tekstit on kirjoitettu kauan sitten, konteksti antaa aina uutta. Paavalin sanat,

”nyt näemme vain arvoituksellisen kuvan, kuin kuvastimesta” sopivat hyvin raamatun tulkintaan.

– Minä näen itseni kuvastimesta, peilikuvani. Mutta kun sinä katsot peiliin, sinä näet oman kuvasi. Sinä näet jotain, mistä saan kiinni, kun keskustelemme. Voimme yhdessä oivaltaa jotain.

Kuten Anderssén-Löf raamattutunillaan pohti, tulkitsemme raamattua, käännettyä tekstiä oman kielitaitomme rajoittamina. Alkuperäistekstin sävyt eivät välttämättä välity muiden kielten sanoissa.

 

– Jos Jeesuksella olisi ollut mutu-tuntuma, että nyt tulee mysrky, ruotsiksi se olisi ollut fingertoppskänsla. Eli suomeksi minusta tuntuu ja ruotsiksi se tunne on sormenpäissä. Siinä on ero, hän naurahtaa.

Ja mikä mainio sytyke keskustelulle!

Vanhat tekstit, mutta uudet seikkailut

– Minulta on kysytty, saako autossa pitää raamattua tai saako raamattua lukea vessassa. Totta kai saa! Eikä se, että ei halua lukea raamattua, tee sinusta huonoa kristittyä.

 

Raamatussa sanotaan, että Jumalan sana on elävä ja vaikuttava. Anderssén-Löfille se tarkoittaa, että raamatun saa avata uteliaana ja avoimin mielin. Se on aina uusi seikkailu, mahdollisuus tuntea lämpöä, johdatusta ja oivaltaa uutta.

Vaikka elämme ajassa, jonka tahti on kiihkeä ja tekstien mitta lyhyttä ja helppoa, hän rohkaisee tarttumaan raamattuun. Joku itselle tärkeä raamatun kohta voi avauta tänään aivan eri tavalla kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Eletty elämä, koettu ja nähty, vaikuttaa siihen, miten teksti puhuttelee tänään.

– Usko ei ole staattinen. Minä muutun ja kasvan. Jos koen epätoivoa tai on joku pulma, jota en osaa ratkaista, huomenna minulla voi olla sen ratkaisemiseen uudet työkalut.

 dekaani Mia Anderssén-Löf

 

Varpu Saari