Joku kysyi minulta kerran, mikä on tämä ”röijy”, jonka puet yllesi...?

Niinpä niin. Siinä onkin miettimistä, koska tiedän röijyn olleen tärkeä isovanhemmilleni – sekä äidin puolelta että myös isän suvussa. Samoin Jukan suvussa naisilla on röijy ollut – Salokorven suvun naisilla ja myös Hietalan suvussa...Sanna-mummalla jopa minä muistan nähneeni jo lapsena röijyn, asuimmehan samalla kylällä. Jukan paapalla, Jussilla, oli luonnollisesti västi.

Sitä en tiedä, kuka on sitten ensimmäiset körttiröijyt ommellut. Sain ihmeellisellä tavalla käsiini kirjan Juho Malkamäestä. Se on Auk. Oravalan kirjoittama ja liikuttaa lukijaa monella tavalla. Tuon kirjan kuvissa kaikilla on röijyt ja västit. Juho Malkamäki oli mummini paappa. Sukulainen siis – eikä kovin kaukainenkaan.

Isälläni, Arvi Keltolla, on ollut västi jo 5-vuotiaana. Isä kertoi siitä eläessään. Rake-äidilläni (o.s. Kattelus) on niin ikään röijy ollut, ja tunnen ihan sormissanikin vielä sen, miltä se kangas tuntui käteen. Kauniilta se näytti äidin yllä. Somasti tyköistuva ja hameessa ainoastaan vyötäröllä rypytys ”koristeena”. Hame ulottui nilkan yläpuolelle.

Äidin röijy oli siis ommeltu hyvästä kankaasta, kuten varmaan tapa oli. Se ei rypistynyt. Siksi minäkin etsin omaa röijyäni varten kankaan, jonka tunsin muistuttavan äitini körttiröijyä.

Muistan kuulleeni kerran papin sanat: ”Pukeutukaa nöyryyteen!” Jollakin tapaa körttiröijy kuvastaa vertauksenomaisesti tuota Raamatun ohjetta.

”Armosta te olette pelastettuja, ettei kukaan kerskaisi omilla töillään.”

Pukeutumalla körttiröijyyn kerron samalla, mihin uskon. Uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen. Se on samalla kuin uskontunnustus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan röijy on malliltaan sellainen, ettei se muuta kaipaa. Viesti on vahva ja vahvistava.

Kristuksen Valo loistaa pimeyteen, röijy on musta, mutta Kristuksen Valo loistaa pimeydenkin keskelle.

Körttiröijy on yhdistänyt ja sitä se tekee tänäkin päivänä. Se on kuin pukisi siunauksen ylleen. Vapahtajassa on kaikki – me olemme vain tyhjiä astioita. Armo laskeutuu alas – pimeimpäänkin kolkkaan. Körttipuvun kantajina saamme olla armon kerjäläisiä!

Marianne Hietala