Aluesihteeri on kannustaja ja järjestäjä, linkki vapaaehtoisten ja Herättäjä-Yhdistyksen välillä.

Julkaistu 6.7.2024

Aluesihteerit ovat Herättäjän liikkuvimmat työntekijät. Tänä vuonna herättäjäjuhlat osuvat Hanna Tuuran alueelle, mikä on tarkoittanut kiireisiä kuukausia. Pohjanmaan maakuntien lisäksi Tuura on myös Pohjoisen Suomen sekä Lounais-Suomen aluesihteeri.

Kiirettä on pitänyt myös aluesihteeri Simo Korkalaisella, joka hoitaa Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan aluesihteerin työn lisäksi herättäjäjuhlajärjestelijän tehtävää. Myös Uudenmaan aluesihteeri Leena Väyrynen-Si sekä Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Keski-Suomen aluesihteeri Urpo Karjalainen työskentelevät Vaasan juhlilla aamusta iltaan.

Karjalainen kertoo, että Herättäjäjuhlat ovat koko yhdistyksen henkilöstölle vuoden kiireisin viikonloppu, mutta työ alueilla on aktiivista ympäri vuoden. Aluesihteerit tekevät paljon yhteistyötä seurakuntien kanssa ja työ on liikkuvaa.

- Me aluesihteerit pidämme seurapuheita, käymme saarnaamassa herättäjän kirkkopyhissä ja olemme mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia. Auton mittariin kertyy noin 20 000 kilometriä vuodessa, Karjalainen kertoo.

Keskustelusta seurapuheeksi

Uusia seurapuhujia kaivattaisiin joka alueella. Kynnystä ei kannata nostaa liian korkeaksi, eikä seurapuheen pitääkseen tarvitse olla hengellisen puheen ammattilainen.

- Meidän aluesihteerien kanssa voi pohtia sopivia aiheita ja saada vinkkejä, mistä aloittaa, Hanna Tuura kertoo.

Joskus käy niin, että seuroihin on ennakolta varmistettu vain yksi puhuja. Sen jälkeen veisataan ja Siionin virsien välissä viriääkin keskustelua.

- Jostain virrestä syntyy ajastus, jonka kertoo muille. Sehän on seurapuhe. Tällaisen keskustelunkin ruokkiminen on tärkeää ja se madaltaa kynnystä lupautua puhujaksi, Tuura rohkaisee.

Seuroihin voi tulla mukaan tutustumaan ihan samalla tavalla kuin seurapuhumista ja veisaamistakin voi vain kokeilla.

- Ei tarvitse suin päin sitoutua 60 vuodeksi eteenpäin, Tuura naurahtaa.

 

Tuura ja Karjalainen iloitsevat nuorista, jotka ovat innolla mukana nuorten ja paikallisosastojen toiminnassa. Samaan aikaan molemmat kantavat huolta siitä, etteivät nuorten ja jo ikääntyneemmän seuraväen perinteet kohtaa. Perinteet ovat tärkeitä ja paikoin vahvojakin, mutta aina on tilaa uudelle.

- Rohkeasti voi olla yhteydessä ja kertoa meille ehdotuksia, millaista toimintaa haluaisi omalle kotiseudulleen.

 

Urpo Karjalainen ja Hanna Tuura tietävät, miten paikallisyhdistykset kaipaavat uusia seurapuhujia. Molemmat lupautuvat juttukaveriksi ensimmäistä seurapuhettaan suunnittelevalle.

 

Varpu Saari