Vaasassa käynnissä olevien herättäjäjuhlien lauantaipäivässä kuultiin kiinnostavia puheita kirkon, Herättäjä-Yhdistyksen ja kulttuurielämän edustajilta.

Vaasassa käynnissä olevien herättäjäjuhlien lauantaipäivässä kuultiin kiinnostavia puheita kirkon, Herättäjä-Yhdistyksen ja kulttuurielämän edustajilta. Aamupäivän raamattutunnin piti hiippakuntadekaani Mia Anderssén-Löf Porvoosta. Päiväseurojen aluksi juhlapuheen piti Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja, pastori, TL Kalle Hiltunen, ja seuroissa puhui myös kirjailija Sirpa Kähkönen.

 

Ihminen on luotu Jumalan rakastamaksi

Päiväseurat aloittanut Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja, pastori, TL Kalle Hiltunen muistutti ihmisen olevan tarkoitettu täydellisen hyvyyden, täydellisen rakkauden kosketettavaksi.

- Luoja on luonut ihmisestä jotakin niin ihmeellistä, että jokainen ihminen kantaa itsesään suunnattoman suurta arvoa, Hiltunen totesi.

Hiltunen pohti lainsäätäjän vaikeaa asemaa.

- Yhteiskunnan tulee pyrkiä estämään se, että ihmisarvosta piittaamaton naapurivaltio käyttää hädänalaisia ihmisiä hybridisodassaan. Lainsäätäjälläkin tulee samalla kuitenkin olla mielessä, että rajan takana, piikkilanka-aidan toisella puolella parempaa elämää etsivän silmissä heijastuu maailman arvokkain asia. Aidan toiselta puolelta meitä katsoo hän, jonka Luoja loi kaltaisekseen. Ihmisyksilön korvaamatonta arvoa ei saa unohtaa.

Ihmisen ja Jumalan äärettömien salaisuuksien sijasta luterilaista kirkkoamme uhkaa Hiltusen mukaan jumiutuminen. Keskustelu samaa sukupuolta olevien avioliitosta uhkaa viedä tilan syvemmältä salaisuuksien ihmettelyltä.

- Kiistan keskellä on haluttu synnyttää mielikuvaa, että luomiseen liittyvässä raamatunkohdassa olisi sisäänrakennettuna kielto samaa sukupuolta olevien parisuhteelle. Näin siitäkin huolimatta, että kristillistä oppia muotoilleet antiikin kirkkoisät ja kristillinen teologia on aina opettanut, että Jumalan kuva ihmisessä, itse ihmisyys, on jotakin paljon sisäisempää, äärettömämpää ja sanomattomampaa kuin tässä äärellisessä todellisuudessa ilmenevät sukupuolen ja seksuaalisuuden muodot.

- Meidän olisi aika kirkossa päästä tässä asiassa eteenpäin, antaa seksuaalivähemmistöille samat oikeudet kuin enemmistölle. Kirkossa pitäisi oppia taas huomaamaan, että uskomme näkee ihmisestä paljon syvällisempää, rajattomampaa ja puhuttelevampaa kuin sen vahtaaminen, ketkä rakastavat toisiaan.

 

Rakkauden teolla on näkijänsä

Päiväseuroissa puhunut kirjailija Sirpa Kähkönen mainitsi olleensa armoton itseään kohtaan miettiessään, että on lupautunut puhumaan herättäjäjuhlille.

- Ajattelin, etten kelpaa, että en osaa. Kuulunko joukkoon?

Sitten hän kertoi, miten joka aamu kello kahdeksan näkee ikkunastaan iäkkään naisen kapuavan talon sisäpihalla olevalle korkealle kalliolle ja kaatavan sinne vettä.

- Monta vuotta ajattelin tämän olevan vähän hassua mutta vaaratonta toimintaa. Vihdoin tänä kesänä näin, että siellä kallionkolossa välkähti linnunsiipi. Hän antaa linnuille vettä kuivassa kivikaupungissa joka aamu. Kaukanakin ehkä linnut Helsingissä tietävät, että siellä meidän sisäpihallamme on heille aina raikasta vettä.

Kähkönen koki katsoneensa vanhempaa rouvaa armottomasti.

- Usein armon puute johtuu epäinhimillistämisessä. Sitä on politiikassa, perheissä, työpaikoilla. Ei ymmärretä, miksi toinen toimii kuten toimii, ei ymmärretä hänen olemustaan. Armon puute johtuu myös kohtaamattomuudesta. Katsomme kaukaa, kuin ikkunan takaa, muita ja itseä.

Kähkönen muistutti, että itsensä kohtaaminen johtaa omien virheiden näkemiseen, ja se on vaikeaa.

- Moni meistä on joutunut virheistä rangaistuksi. Siitä johtuu armottomuus itseä kohtaan. Minä näin rouvan rakkauden teon hassuutena, kuin siinä ei olisi mieltä. Olinkin itse vailla mieltä.

- Rakkauden teolla on näkijänsä, joka katuu kovuuttaan. Kun pelkään, etten osaa, en kuulu, pelkään ulossulkemista, pelkään armotonta katsetta. Mutta tahdon seurata esimerkkiä. Kerron linnuista ja toivon, että kuulijat saavat juoda kylläkseen rakkauden vettä.

Päiväseuroissa puhuivat Kalle Hiltusen ja Sirpa Kähkösen lisäksi professori Elina Vuola ja Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki. Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand puhuu iltaseuroissa klo 18.30.

Päiväseuroihin osallistui noin 5 500 juhlavierasta.

Päiväseuroissa puhuivat Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki, professori Elina Vuola, kirjailija Sirpa Kähkönen ja Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle HIltunen.
Kuva: Katja Lösönen

 

Rakkaus on tärkein

Hiippakuntadekaani Mia Anderssén-Löf otti aamupäivän raamattutuntinsa aiheeksi Johanneksen evankeliumin 15. luvun jakeet 11–17, joita käsitteli Raamatun eri käännösten ja evankeliumiversioiden kautta.

Anderssén-Löf varoitti lähestymään Raamattua nöyryydellä ja kunnioituksella, koska merkitykset ja sävyt muuttuvat sekä kielestä toiseen käännettäessä että tekstiä 2000 vuoden aikaerolla lukiessa.

- On paljon sellaista, mitä luulemme tietävämme Raamatusta, mitä siellä ei lue. Esimerkiksi ei lue, että Eeva söi omenan – se saattoi olla viikuna tai banaani. Ei lue, että itämaan tietäjiä oli kolme – heitä saattoi olla viisi tai kymmenen. Ei lue, että käskyjä oli kymmenen, Anderssén-Löf totesi.

Raamattutunnissaan Anderssén-Löf vertaili Johanneksen evankeliumin kuvausta Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista muihin evankeliumeihin. Vaikka eroja on, hän nosti esiin tärkeimmän.

- Jeesus varoittaa meitä siitä, että rakkaus kylmenee useimmilta, kun laittomuus lisääntyy ja loppu on lähellä (Matteus 24:12).

- Kaikesta, mitä voimme pyytää, etsiä ja ruokkia elämässämme, olkoon rakkaus Kristukseen ensimmäinen ja tärkein. Muistatteko, mikä käsky Jeesuksen mielestä on suurin? ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Anderssén-Löf vertaa rakkautta Kristukseen silmälaseihin.

- Ne korjaavat näkömme, jotta voimme nähdä selkeästi lähimmäisemme ja itsemme. Samojen lasien avulla voimme myös lukea Raamattua ja kysyä, mikä ajaa Kristusta.

 

Kaisa Viitala