Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)

sunnuntai 7.7.2024
aamuseurat klo 8.00
Maiju Koivusalo

Vaadin rauhaa viattomuudelle, sairastamiselle, itkeä ja surra, paranemiselle.
Vaadin rauhaa arvokkaasti nukkua pois.
Vaadin rauhaa merille ja vuorille, vaadin rauhaa lapsille ja nuorille.
Vaadin rauhaa totutella vanhuuteen.
Vaadin rauhaa rukoilla tai kieltää, olla tietämättä, olla jotain mieltä.
Että pelkäämättä nukkua voit yös. Saisit nousta aamuun, saisit tehdä työs.
Vaadin rauhaa itseltäni myös.
Vaadin rauhaa sovitella vaatteita, luoda omaa nahkaansa.
Vaadin rauhaa Moskovaan ja Helsinkiin.
Vaadin rauhaa koulunkäytäville, sodan ruhjomille tuhatjalkaisille.
Vaadin rauhaa rakastamiselle.
Vaadin rauhaa joka ikiselle.
Vaadin rauhaa itseltäni ensin.

Tämä teksti oli mukaelma Juha Tapion laulusta Vaadin rauhaa. Nämä laulun sanat ovat koskettaneet minua ilmestymisestään saakka. Tapio osaa tekstissään koskettavasti kiteyttää maailman kipupisteet, sanomalla kuitenkaan, että ne ovat kipupisteitä. Toisaalta laulu on herättänyt minut miettimään, miksi hyvyydestä ja toisen kunnioittamisesta täytyy nykyään muistuttaa lauluissa ja puheissa, järjestää kampanjoita ja eri tavoin yrittää aktivoida ihmisiä ajattelemaan myös lähimmäistä. Miksi emme osaa sitä luonnostaan. Olemmeko kuitenkin kaiken evoluution tekemän kehityksen jälkeenkin vain yksinkertaisia metsästäjä-keräilijöitä, joiden sisäänrakennettu tarve on pitää huolta vain itsekkäästi itsestään. Esimerkiksi Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö kehotti uuden vuoden puheessaan 2024, että kohtaamme toinen toisemme reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttämme ja luottamustamme vaalien. Voimmehan me vaatia rauhaa, tasa-arvoa, kiusaamisen ja köyhyyden lopettamista, mutta vaatimukset ilman tekoja ovat mielestäni vain tyhjiä lupauksia.

Kuten tiedämme, sosiaalisessa mediassa kasvottomana ja jopa nimettömänä on helppo esittää mielipiteitä ja solvauksia, joita ei kasvotusten koskaan pystyisi sanomaan ääneen. Mutta onko some todella syy kaikkeen pahaan? Kiusaamista ja sortamista on esiintynyt eri tavoin kautta aikojen, ei se ole somen myötä ilmestynyt ongelma, somea on vain helppo syyttää tämänhetkisen maailman pahuudesta. Maailman historiassa aina on ollut ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka ovat sortaneet toisia, ottaneet heikoimmalta ja halunneet aiheuttaa epävakautta ja pahaa mieltä. Entisaikoina siihen on ehkä vain täytynyt tyytä, koska muuta keinoa ei ole ollut.

Usein kiusaaja kokee samaa epävarmuutta ja pahaa oloa kuin kiusaamisen kohde, mutta miksi sitä ei huomata. Rajuin esimerkki pahan olon purkautumisesta on väkivallan teot, joista olemme valitettavasti tänä keväänäkin lukeneet. Itseäni on tietysti eniten kohahduttanut Isonkyrön yläkouluun kohdistunut koulu-uhkaus. Olen käynyt kyseisessä oppilaitoksessa yläasteen ja lukion. 10 vuotta sitten siellä tuntui turvalliselta lintukodolta, mutta nykyisistä oppilaista ei taida tuntua siltä. Koulu-uhkauksen tuomat ajatukset ovat ristiriitaisia. En pysty kuvittelemaan oppilaiden ja opettajien tunteita, koska en ole itse sitä kokenut, mutta toisaalta se aiheuttaa suurta huolta ja pelkoa tulevaisuudesta.

Olen miettinyt, voitaisiinko ongelmia ratkoa pelkästään kysymällä kiusaajalta, mitä sinulle kuuluu, ja todella kuunnella mitä hän vastaa. Vaikka vastausta joutuisi vähän kaivamaan, rauhallisessa ja turvallisessa tilassa sen saaminen voisi ratkaista ongelmia. Mitä kuuluu on ehkä yleisimpiä keskustelun avauksia, mutta kuinka moni meistä pysähtyy oikeasti kuuntelemaan vastausta. Ja kuinka moni meistä vastaa tuohon kysymykseen todenmukaisesti eikä ala päivitellä työkiireitä tai säätiloja.

Kevättalvella 2011 perhettäni haastateltiin Isonkyrön herättäjäjuhlien Juhlaviestiin. Haastattelussa isäni kertoi, että yrittää elää joka päivä niin, ettei tahallaan loukkaa ketään. Tuohon lauseeseen kiteytyy mielestäni koko kristinuskon ydin, kultainen sääntö: Älä tee toiselle sitä, mitä et halua hänen tekevän sinulle. Näissä sanoissa taitaa olla ratkaisu kaikkeen maailmaa kohtaavaan pahuuteen, mutta miten saisimme lisättyä hyvyyttä ja vähennettyä toisten tahallista loukkaamista. Somea emme voi poistaa, mutta siihen voimme vaikuttaa, mitä sinne kirjoitamme. Väitän, että yksikin hyvä sana, teko tai hymy voi auttaa vastapuoltakin toimimaan samoin. Esimerkillä vaikuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. En voi sanoa toimivani aina niin, etteikö siitä joku loukkaantuisi tai saattaisi loukkaantua. Siihen voin kuitenkin vaikuttaa teenkö sen tahallisesti.

Haluaisin vaatia, että eletään niin, ettei tahallaan loukattaisi ketään. Jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana, emmekä koskaan tiedä, kuinka suuri risti toisella on.