Tuomo Klapuri
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
perjantai 5.7.2024
aattoseurat klo 18.00
Tuomo Klapuri
”Kotona on hyvä olla.” Niin sanoi minulle tuntemani vanha mies jo useita vuosia sitten. Lausehan on oikeastaan aika itsestään selvä, triviaali. Varmasti useimpien mielestä koti on paras paikka ja siellä on silloin hyvä olla ja elää. Koti on paikka, jossa ollaan hyvässä turvassa. Toiset vaihtoehdot ovat huolestuttavia. Niitäkin koteja on. Reaalimaailma ja ideaali eivät aina ole yhtä.
Kotona on hyvä olla. Tämä lausahdus tarkoitti tuolle miehelle juuri tätä. Sairauksien ja huolien painamana hän sai olla kotona hyvässä turvassa ja hänestä pidettiin huolta. Läheiset ja muut kantoivat hänen olemistaan ja elämäänsä hyvällä ja turvallisella tavalla päivästä toiseen. Tänään hän ei ole enää kotona.
Tänään me emme ole kotona. Olemme lähteneet liikkeelle pois kodeistamme. Me vaasalaiset ja lähiseudun ystävät ehkä pääsemme taas yöksi kotiin, monet etäämpää tulleet yöpyvät täällä Vaasassa. Mikä on saanut meidät liikkeelle pois omista turvapaikoistamme, kodeistamme? Mikä on saanut meidät liikkeelle, onko se kaipuu päästä vielä suuremman turvaan kuin kotiemme antama suoja? On hyvä, että kaipuu voittaa elämän lepokitkan, sen kodin itsestään selvältä tuntuvan turvan, elämän rutiinien luoman turvallisuuden kokemuksen.
Tänään olemme herättäjäjuhlilla Vaasassa. On mukavaa, että juuri sinä olet lähtenyt tänne meren äärelle, erilaisten ihmisten, heidän kieliensä ja kulttuuriensa kohtaamisen paikalle. On mukavaa istua yhdessä seurapenkillä erilaisina ihmisinä, kukin Jumalan luomana ja juuri sinuksi tarkoittamana. Istumme yhdessä myös elämän rasittamina ja välillä toinen toistemme kolhimina.
Monelle herättäjäjuhlat merkitsevät ystävien ja kanssakulkijoiden tapaamista, jossa jaetaan ne elämän hyvänmakuiset terveiset ja välistä uskallamme avautua ja tuoda esille ne karvaalta maistuvat palat ja kipeät elämän iskut.
Olemme matkalla ja kyselemme kanssakulkijoita vierellemme. Silloin kyselemme myös Kristuksen armollisuutta elämäämme, vaikka emme osaa tai rohkene sitä näin pukea sanoiksi. Tätä armoa ja armollisuutta emme osaa oikein itse tehdä, ei itsellemme, emmekä toisillemme. Olemme tässä vielä matkalla ja kovin keskentekoisia. Jos tähän pysähdymme, joudumme epätoivoon ja synkkyyteen.
Mutta Kristuksen läsnäolo voi tulla todeksi juuri siinä armollisessa kohtaamisessa toisen ihmisen kanssa, joka kuulee sinun huokauksesi ja hätäsi ja kuulee sinua rakastaen. Aina ei tarvita paljon sanoja, vain muutama riittää. Sinä olet armahdettu Kristuksen tähden. Sinä olet hyväksytty, Jumala hyväksyy sinut. Kun nämä kuulemme toisiltamme, olemme Kristuksen askelissa.
Kun näemme toisissamme ihmisen, joka tarvitsee lempeyttä ja rakkautta ja armahtavaa sanaa, se riisuu meistä pois jotakin tarpeetonta, kovuutta ja moittimisen halua. Yhteinen kokemus ihmisyydestä sekä armon kaipuusta ja löytämisestä tekee meistä yhteisellä tiellä kulkijoita, Kristuksen tiellä kulkijoita.
Kirkko on herännäisyydelle koti. On ollut menneisyydessä aikoja, jolloin suhde on ollut jännitteinen. Niin oli joskus täälläkin. Silti heränneet ovat olleet kotona kirkossa ja sen elämässä. On tiedetty, että sillä on kaikki, mitä Jumala on antanut meitä ja elämäämme varten. Kotona on hyvä olla, on tässäkin totta.
Kotona on hyvä olla. Kun me kaikki näiden juhlien jälkeen palaamme koteihimme, tuo lause tulee taas hyvällä tavalla todeksi. Siinä on kuitenkin syvempääkin kaipausta. Olisipa hyvä päästä kotiin, että kerran, luona Herran, ikävöiväkin veisailee.
Kotia me kaipaamme, sitä ihmisen määränpäätä. Vaikka elämän arjen keskellä emme aina niin muista ajatella, kaipuu meissä on pyrkiä kotirantaan ja perille. Kotiin, josta Kristus sanoo, minun Isäni kodissa on monta huonetta. Tilaa on meille kaikille perille – kotiin kaipaaville.
