Eriikka Jankko
>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)
lauantai 6.7.2024
iltaseurat klo 18.30
Eriikka Jankko
Rakas Kristuksen sisaruspiiri
Puhun lapsesta, koska lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Lapsi seurakunnan keskellä on aarre. Jeesus sanoo: Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. (Mk. 9:37) Katso siis lasta. Katso nuorta. Huomaa Jumalan kädet uutta luovassa työssä. Toiveikas katse näkee, miten ensi vuosisata rakentuu jo tänään.
Raamatun lupaukset ja virsien sanoitukset laajentavat käsityksiä lapsena olemisesta. Lapsena oleminen ei pääty lapsuuden eikä nuoruuden loppuun. Lapseus yhdistää meitä ihmisiä vielä vahvemmin kuin veljeys. Kukaan ei voi tulla ihmiseksi syntymättä jonkun lapseksi. Lapseus ylittää sukupolvien rajat ja liittää sisaruuteen tässä ajassa. Kristityn huikea näköala on elää Jumalan lapsena jo nyt.
Mitä herännäisyyden perintö kertoo lapsena olemisesta? Lehteilen Siionin virsiä ja pysähdyn ensimmäiseen virteen. Siinä rukoilemme yhdessä: ”Armahda lapsiasi”. Lapsen identiteetti on pysyvä ja yhteinen identiteetti. Se perustuu lapseksi syntyneen Kristuksen sanoihin ja tekoihin.
Vaasan kirkon alttaritaulu ”Paimenten kumarrus” pysäyttää katsomaan seimeen syntynyttä Kristusta. Monet Siionin virret sanoittavat, miten jumalakuva ja ihmiskuva muuttuivat, kun Jeesus syntyi ihmiseksi. Virren hyräily vakuuttaa: ”Ei kukaan pelätä voi pienokaista, ei ujostella köyhää lapsukaista” (SV 188:4). Tämän veisaavan sisaruspiirin keskellä on Kristus. Ihmisenä olo on autuasta, kun veljenä saa pitää Jeesus-lasta (SV 186:4). Ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse olla yksin.
Seimen lapsen salaisuutta paljastavassa Siionin virressä 187 kuvataan syntisen ihmisen arvonnousu rakkaimmaksi lapseksi. Kristus syntyi tähän maailmaan ”korjatakseen syntisen helmaan Isän laupiaan rakkaimpana lapsenaan” (SV 187:2). Nyt ei puhuta lempilapsesta tai sisaruskateudesta. Ei kilpailla järjestyksestä tai etuoikeuksista. Nyt puhutaan pelastuksesta, sinusta ja minusta. Olen syntinen, olen pelastettu. Pelastuksen logiikassa syntisen ja rakkaimman lapsen osat ovat totta yhtä aikaa. Jotakin samaa kuulin lapsena mummoni sanoissa. Kun jokin asia oli mennyt penkin alle, palaute kuului: ”Voi rakas laps”. Tunsin, että parannettavaa on, mutta olen rakas.
Siionin virsissä puhutaan ihmislapsena ja hengellisenä lapsena elämisestä. ”Minut on kastettu lapseksi Jumalalle” (SV 168:1). Lasten jumalasuhteesta halutaan oppia: ”Milloin opin lapsen lailla lähestymään Isääni?” (SV 38:1). Lapsen ikävä on veisaajille tuttua. ”Jos niin kuin lapsi itkeä ja ikävöidä voisin – niin armolapsi iloinen tuntisin olevani” (SV 35:1). Lapsi on hengellinen esimerkki: ”Suo vilpistelemättä ja taiten vaeltaa. Lapsesi Isän kättä ja hoivaa kurkottaa” (SV 36:3). Lapsena eläminen on aamun ihmettelyä ja illan luottavaista levolle asettumista. Kilvoitteluvirressä pyydetään: Vakuuta niin Hengelläsi, että lapsi olla saan, jota ohjaa hellä käsi jälkiäsi seuraamaan (SV 3:2).
Lapsena olemisen ihanne on yhtä aikaa hauras ja mullistava voima. Se kertoo, keitä me olemme yhdessä. Lapsena elämisen syvien merkitysten oivaltaminen muokkaa elämäntapaa ja sitä kautta koteja, seurakuntia ja yhteiskuntaa. Pieni lapsi asettaa koetteille kyvyn asettua lapsen kaltaiseksi ja samalla kyvyn myötätuntoon. Toisaalta lapsi on esimerkki valmiudesta elää luottavaisesti ja avoimesti suhteessa toiseen ihmiseen. Lapselle tämä turvautuminen on välttämätöntä. Siksi tätä luottamusta ei saa murentaa.
Lapset, nuoret, te rakkaimmat. Kiitos esimerkistä. Kiitos toivosta. Kiitos sisaruudesta. Kiitos, että käännätte vanhempien sydämiä Jumalan puoleen. Kun oma syli ei ulotu teitä turvaamaan, virren arka pyyntö keinuttaa ja vavahduttaa sydäntä.
Jokaisessa ajassa lapset ja nuoret auttavat oivaltamaan, mitä on olla lapsi. Kerran seurakentällä havahduin siihen, miten pienimmät kuuntelevat kaiuttimien ääntä hiekkalaatikkopuuhissa. Kun juhlakansa liittyi messun synnintunnustuksessa sanoihin: ”että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni”, samaan aikaan hiekkalaatikon suunnasta kuului myötätuntoinen sana: ”ikkisin”.
Millaisten sanojen toivon tänään jäävän mieleen? Alleviivaan sanat: Sinä olet rakas lapsi. Tässä sisaruspiirissä kukaan ei ole ainoa lapsi. Siionin virressä 250 kiitetään siitä, että Jumala loi meidät lapsikseen (SV 250:3). Jumala tunnustaa meidät rakkaiksi lapsiksi. On siis yhteinen kilvoittelun aihe, miten kohtelemme toisia lapsia lähellä ja kaukana. Kilvoittelu lapsena rakentaa rauhaa ja toivoa. Yhdessä olemme rakas Kristuksen sisaruspiiri.
