Lataa saarna pdf-muodossa tästä

>> Kuuntele puhe klikkaamalla tästä (soitin avautuu uuteen ikkunaan)

sunnuntai 7.7.2024
messu klo 10.00
Tapani Rantala

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6

Jeesus sanoi:

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Luuk. 6:27–31

”Sinulla on kaikkien surullisten ihmisten kasvot,
sinulla on kaikkien nälkäisten ihmisten kädet,
sinun jalkasi ovat vaeltaneet kaikkia yksinäisiä teitä,
sinun silmäsi ovat nähneet kaikki meret.

Sinä olet väsynyt kuolemaan asti,
ja murheellinen kuolemaan asti.
Kaikki ovet ovat sinulta suljetut
ja maa polttaa sinun jalkojasi.

Kalpeana aamuna puhut sinä minulle,
kun tyhjyys on ikkunoitten takana.
Sinä puhut minulle suuresta vihasta,
sillä ilman vihaa ei voi koskaan olla rakkautta,
sinä puhut miehistä, jotka kuolevat yksin,
niistä teistä, joilta ei palata,
elämän muukalaislegionasta,
jolle rauha on ainoastaan kuolemassa.

Sinä olet kuluttava tuli,
sinun tiesi on levottomuus, vaino ja murhe,
maa polttaa sinua,
kaikki ovet ovat sinulta suljetut,
ja sinä sanot:
Seuraa minua!

(Mika Waltari: Ihmisen poika, 1929)

 

Näin kirjoitti Mika Waltari 20-vuotiaana runossaan Ihmisen poika melkein sata vuotta sitten. Väkevä kuvaus Kristuksesta ja samalla nuoren aikuisen ahdistuksesta. Se oli henkilökohtaista ja myös nuorelle sukupolvelle yhteistä, mm. sisällissodan jälkimainingeista syntynyttä eksistentiaalista ahdistusta.

”Kun tyhjyys on ikkunoitten takana.” Moni oman aikamme nuori aikuinen saattaa tuntea Waltarin säkeet omikseen. Tai kuka vain. Ajassamme on paljon sellaista, joka nostattaa ahdistusta ja näköalattomuutta.  Mutta runossa ei ole vain tyhjyyttä ja ahdistusta. Siinä on myös tie ja toivo. Ihmisen poika puhuu, hän puhuu vihasta ja rakkaudesta. Hänen tiensä ei ole helppo eikä ahdistuksista vapaa, mutta hän sanoo: ”Seuraa minua.”

 * * *

Viha ja rakkaus, elämän valtavat perustunteet. Ilman vihaa ei voi olla rakkautta, sanoo Waltari. Viha voi olla monin tavoin tarpeellinen ja jopa myönteinen tunne. Se voi syntyä epäoikeudenmukaisuuden tai vääryyden kokemuksesta tai siitä, että jokin uhkaa jotain itselle tärkeää ja rakasta. Viha tai vihastuminen voi puolustaa omaa elintilaa. Viha saa liikkeelle. Jos vaikka perheessä ei ole tilaa vihastumiselle tai vihan tunteille, perheen tunnemaasto saattaa vääristyä ja viha voi koteloitua jopa sairastuttavalla tavalla.

Viha voi olla myös täynnä itsekkyyttä, vallankäyttöä ja se voi johtaa henkiseen, fyysiseen tai hengelliseen väkivaltaan. Lyhytaikainen viha tai vihastuminen voivat olla perusteltuja, mutta vaarallista on, jos viha tekee pesänsä ihmiseen tai kansaan. Viha pitää purkaa kuin miinat. Taidolla, rauhallisesti ja asiallisesti. Sivistynyt yhteiskunta ja Vapahtajalleen uskollinen kirkko eivät salli vihanpitoa, eivät muukalaisvihaa, rasismia, naisvihaa tai vihaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

* * *

Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää heille, siunatkaa heitä, rukoilkaa heidän puolestaan.

Jeesuksen opetus on radikaali rauhanohjelma. Tuolla ohjelmalla vihamiehet sulavat pois. Ilman tätä ohjelmaa Lähi-Idän umpisolmu ei aukene. Ilman tätä ohjelmaa viha ei väisty Ukrainasta ja Venäjältä. Koston kierre ei tuo mitään hyvää. Rakastakaa vihamiehiänne kuulostaa absurdilta kehotukselta, mahdottomalta. Mutta sovinto ja rauha eivät ole mahdottomia asioita. On pystyttävä kulkemaan tietä – rakkauden tietä – kohti oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Sillä tiellä rauha ja sovinto voivat kasvaa. Meidän on tärkeää rukoilla rauhan puolesta, ukrainalaisten puolesta, venäläisten puolesta, palestiinalaisten puolesta, israelilaisten puolesta. Tähän Jeesus kehottaa.

Myös oman yhteiskuntamme rauhan puolesta on rukoiltava ja toimittava. Lähimmäisenrakkaus saa meidät jatkuvasti rakentamaan yhteiskuntaa, jossa ketään ei työnnetä syrjään, ei jätetä yksin eikä oman avun varaan. Lähimmäisenrakkaus saa purkamaan viholliskuvia ja torjumaan vihapuhetta. Rakkaus on myös se voima, jolla puolustamme luomakuntaa – jopa itseltämme. Ihminen, onko hän muun luomakunnan vihollinen – vai mahdollisuus?

* * *

Edellisen kerran herättäjäjuhlia vietettiin Vaasassa vuonna 1964, tasan 60 vuotta sitten. Silloin juhlien tunnuslauseena oli Nouse, Jumala, aja asiasi. Tällä kerralla lause on Purjeisiini tuulta anna. Molemmat tunnuslauseet kääntävät katseemme Jumalaan ja Jumalan mahdollisuuksiin. Jumala, tee sinä työsi, kanna meitä ja kanna muita, estä meitä hukkumasta näköalattomuuteen. Estä maailmaa hukkumasta vihaan. Anna meille toivo toivottomuuteen.

Jumalan rakkaus on Kristuksen armahtavaa ja myötätuntoista läsnäoloa meissä ja meidän elämässämme. Rakkaus, jolla rakastamme lähimmäisiämme ja jopa vihamiehiämme, on Kristuksen rakkautta.

- Kristus, näytä meille ihmisen kasvot, sinun kasvosi jokaisessa ihmisessä.

Ja sinä sanot: Seuraa minua!