|
|
Eläkeläinen Kalle Kukkakorpi, Ulvila
Sovintosaarna
”Maa, katso, Herran käsi on ylitses ojennettu.” (54:1). Raamatussa kerrotaan, kuinka Herran käsi ohjaa kansojen vaiheita. Joskus tuo käsi on painavana ja raskaana kansan elämässä, pakottaen itsetutkiskeluun ja Herran avuksi huutamiseen. ”Hädässään he huusivat Herraa ja Herra kuuli ja armahti.”
Itsenäisen Suomen lyhyen historian aikana olemme saaneet voimallisesti kokea Jumalan johdatuksen. Meillä on hautausmaiden yhteydessä sankarihaudat muistomerkkeineen. Täällä Kiuruvedellä sankarivainajat ovat saaneet viimeisen leposijansa vanhan palaneen kirkon perustusten suojassa. Noiden kivien viesti meille tämän päivän vapaassa maassa eläville on: sinun ajallinen vapautesi on kalliisti ostettu. Jokainen muistokivi saarnaa annetusta uhrista ja ennen aikojaan katkenneesta elämästä.
On sanottu, että sota-ajoista ei tulisi puhua niin paljon; jos puhujat vaikenevat, nuo kivet huutavat viestiä: Sinun vapautesi on kalliisti ostettu. Olet vapaa vapaassa maassa.
Eräs sotilaspappi muistelee koulun luokkaan kyhättyä joukkosidontapaikkaa, johon hänet oli komennettu. Luokka oli täynnä haavoittuneita, monilla tihkui veri sideharson läpi. Hämmentyneenä tuo nuori sotilaspappi kysyi lääkintäkersantilta: ”Mitä minun pitäisi näille miehille sanoa?” Lääkintäkersantti vastasi: ”Täällä kukaan ei tiedä, mikä hetki kullakin on viimeinen. jokainen viesti elämästä on tänne tervetullut. Eniten me kuitenkin kaipaamme sovintosaarnaa Vapahtajasta, joka on syntimme sovittanut Jumalan edessä.” Tuo pyyntö jäi nuoren sotilaspapin muistiin, koska hän kirjoitti tapahtumasta hiljattain ilmestyneessä veteraanien hartauskirjassa, yli 60 vuotta myöhemmin.
Elämme aikaa, jolloin liian monet nääntyvät, kompastuvat ja kaatuvat. Missä sidotaan tämän ajan kiireisen elämänmenon ja tehotalouden syrjään heittämät rikkonaiset ja haavoille revityt sielut? Onko hyvän Jumalan käsi saanut kyselemään ja kaipaamaan sovintosaarnaa Vapahtajasta, joka kokoaa ja korjaa rikki menneitä elämän sirpaleita?
Tältä juhlapaikalta on muutaman kilometrin päässä Varttimäen rinteessä lähde, josta hiekkapohjasta pulppuaa kirkasta ja raikasta vettä. Sieltä kirkonkyläläiset joskus hakivat juhliinsa puhdasta vettä. Raamattu kertoo: Meillä on avoin lähde Jumalan sanassa, seuroissa, veisatuissa virsissä ja jumalanpalveluksissa. Luettu ja puhuttu sana ja rukouksina veisatut virret näyttävät todeksi synnin ja Vapahtajan meille hankkiman sovinnon Jumalan kanssa. Omasta voimattomuudesta huolimatta saamme ilolla ammentaa elämän vettä näistä lähteistä.
Yhä on ajankohtainen tuo lääkintäkersantin toivomus: Me emme kukaan tiedä, mikä hetki on viimeinen. Haluamme kuulla siitä Vapahtajasta, joka on ristille syntimme kantanut ja hankkinut sovinnon Jumalan kanssa. ”Maa, katso, Herran käsi on ylitses ojennettu ja armo suuri, verraton Sinulle valmistettu.” (54:1)
Sankarihautojen kivet huutavat ajallisesta vapaudestamme. Risti kertoo sovintosaarnan sanoman. Oikeaan aikaan Vapahtaja antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme. Meidät on kalliisti ostettu. Hän on sinut lunastanut ja kättensä hipiään piirtänyt. Olet Hänen.
Vuoret voivat sortua ja kukkulat horjua, mutta Jumalaan turvansa panevaa saa riippua kiinni lupauksessa: Jumalan armo ei väisty. Armahdettuna syntisenä saat jatkaa matkaa sisäisesti vapautettuna vapaassa maassa.
|
|
