Pastori Janne Bovellan, Iisalmi

Uskotko sinä Jumalaan? Tätä kyseltiin viime toukokuussa Iisalmen seurakunnan kirkkoherranvaaliehdokkaiden kyselytilaisuuksissa. Kysymyksen todellisen luonteen ymmärsin vasta vaalitilaisuuksien jälkeen, kun eräs seurakuntalainen otti asian puheeksi. Hänen mukaansa kaikki papit eivät usko samalla tapaa kuin kirkko perinteisesti opettanut.

Nämä näkökohdat ovat ihmetyttäneet ja osin puistattaneet minua vieläkin. Eikös kirkkomme opetuksellinen linja ole edelleen selvillä? Jumala, Taivaallinen Isämme, on luonut kaiken. Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi meidän vuoksemme maailmaan, koska olemme syntisiä, Jumalan tahdon rikkojia. Kristuksessa Jumala sovitti meidät, jotta pääsisimme irti synnin orjuudesta, saisimme kestävän elämän ja pelastuisimme Taivaankotiin.

Ilmeisesti olen elänyt hieman pilvilinnoissa näiden kysymysten suhteen. Kirkkomme opetus ei ole yhtenäinen. Jotkut teemat kuten eettisyys, toisen huomioon ottaminen, suvaitsevaisuus ja vähemmistöjen asema, ovat paljon esillä. Niistä keskustellaan paljon tiedotusvälineissä. Kyselyissä ja gallupeissa ne ovat tärkeimpiä kirkon arvoja. Myös kirkossamme niiden arvo on oivallettu. Kirkko esittäytyy etiikan tuntijaksi. Samalla on siirretty sivuun hieman epämukavampia teemoja kuin synti ja laki. Myöskään puheet uskosta ja sen sisällöstä eivät ole kovin suosittuja teemoja. Jos joku alkaa kysellä uskon perään, saa kysyjä siinä helposti hihhullin tai uskovan leiman.

Tämä on yksi ajanmerkki aikamme todellisuudesta. Olemme rajanneet maailmamme mieleiseksemme. Otamme mukaan aineksia, asioita ja linjauksia, jotka ovat meille tärkeitä ja läheisiä. Sopimattomat kohdat unohdamme tai jätämme sivuun. Se toistuu arkisessa elämässä. Yhteiskuntamme pyörii taloudellisten arvojen kohdalla. Suurin huoli on jatkuvan kasvun alkamisesta tai uuden Nokian tulemisesta, jotta pärjäisimme kansainvälisessä kilpailussa. Uskonelämäämme tuomme mielellään uusia tuulahduksia kaukomailta, joissa vierailemme. Niiden opit antavat hengenelämään syvyyttä. Voimme kasvaa ja kehittyä hengellisyydessä. Uskosta on muodostumassa melkoinen sekoitus, cocktail, jossa on paljon muutakin aineksia, osa Katekismuksen opetuksen vastaisiakin.

Uskotko sinä Jumalaan? Ehkä tällä kysymyksellä on paikkansa tänäkin aamuna, vaikka se on raskas ja heränneelle kansalle vielä tungetteleva kysymys. Se johtaa meitä todella pohtimaan omaa uskonelämäämme aina perusteita myöten. On oltava valmis katsomaan elämäänsä ja itseään Jumalan edessä. Eikä se näky ole komea. Ihminen on siellä innokkaasti selittämässä itseään pussiin, kun hän yrittää peitellä syntistä omaatuntoa. Tai useinkaan ihmistä ei edes näy sillä paikalla, kun hän ei halua Jumalaansa. Juuri tässä on meidän vaikeus. On vaikea tunnustaa olevansa heikko tai avuntarpeessa oleminen, kun kaikkialla odotetaan osaamista, laaja-alaisuutta ja vahvuutta heikkouden sijaan. Kaiken huipuksi meidän pitäisi vielä luottaa siihen Jumalaan, joka vielä vaatii, eikä hyväksy rakkaudessaan kaikkea.

Juuri tälle paikalle on tarvetta, koska tältä paikalta alkaa uusi alku. Meidän on oltava rohkeita astumaan tälle paikalle. Osamme on nähdä uskon puutteemme ja oma syntisyys, koska se on totuus. Emme saa ajatella pelkästään synkkyyttä, joka totuuden kohtaamiseen liittyy. On myös muistettava ristin valo. Syntisen armahduksessa Jumalan armo paljastuu meille. Jumala laskee Kristuksen sovituksen eduksemme. Jumala antaa anteeksi. Hän poistaa sydämen epäluulot ja lahjoittaa rauhan, joka ylittää ymmärryksen. Hän nostaa meidätkin omien joukkoon. Kyse on todellakin siitä pelastavasta uskosta, luottamuksesta, jonka Jumala meissä synnyttää.

Jumala valaisee varjoisat tiemme, kuten herättäjäjuhlien otsakkeessa sanotaan. Saamme osaksemme uutta voimaa tämän päivän ja huomisen elämään. Eikä usko petä. Kun pysymme Jumalan edessä ja olemme valmiita elämään anteeksiantamuksessa, säilyy se uskokin. Lain ja evankeliumin kautta Jumala kasvattaa ja opastaa meitä uskon tiellä. Kilvoittelijan tie ei ole aina helppo kuten moni seuraväestä tietää. Kuitenkin se tie kantaa, koska Jumalan armo kantaa. Jumala on antanut meille myös välineitä uskon tien kulkemiseen. Armovälineiden eli sanan ja sakramenttien avulla saamme hoitaa uskonelämäämme ja syvemmin tutustua Jumalan tahtoon.

Ehkä tässä ristinsanomassa on myös kantavuutta muillekin kuin tälle seuraväelle. Joskus tuntuu, että todellinen kirkon uudistus voi hyvin rakentua ristintien varaan. Alettaisiin enemmän pohtia uskonkysymyksiä, kuin että ikuisesti vatvottaisiin sukupuoleen liittyviä parisuhde- tai virkakysymyksiä. Samansuuntaista uudistusta on ennekin tapahtunut. Eikös se Aholansaaren isäntä aikanaan oivaltanut, että Kristuksen sisäinen tunteminen oli vastaus sydämen hätään. Ja hänen jälkeensä useat muutkin saivat opastusta samalle tielle. Samalla kirkon elämäkin muuttui ja sai uutta puhtia.

Uskotko sinä Jumalaan? Tänään ymmärrän hieman paremmin kysyjien aikeita. He olivat vakavalla asialla liikkeellä. Toivottavasti tämä kysymys johtaa meitäkin Jumalan eteen pohtimaan uskonelämämme tilaa ja sisältöä. Aihetta siihen on paljon, mutta meillä on myös toivoa. Jumala Kristuksessa on valmiina, ja hän odottaa meitä luokseen.