Kirkkoherra Risto Pentikäinen, Kiuruvesi

Kalassa kotivesillä

Hyvät ystävät!
Tämän viikon evankeliumi puhuu meille Pietarin kalansaaliista. Katsokaa tätä edessänne olevaa Kiurujärveä. Mitä sanotte, olisiko sellainen valtava kalansaalis mahdollinen tästä järvestä?

Ei varmaankaan, sanot ehkä. Tämä salmikin on niin kapea, että eihän siinä isommat kalat sovi edes kääntymään. Tämä on niitä sisävesiä. Ei tältä ole ollut tapana ihmeemmin kalastella. Tarvittaisiin suuremmat ulapat ja isot troolarit, että se kannattaisi.

Tiedätkö, minä olen nähnyt Pietarin kalansaaliin tässä rannassa. Kerran vuosia sitten minulle kerrottiin, että kirkon rannassa on kalaa. Sitä saa käydä hakemassa niin paljon kuin haluaa. Menin rantaan ja niin oli. Rantaan oli tulossa moottorivene. Mies istui perässä. Vene oli täynnä kaloja. Vain ylimmänlaudan leveys oli pinnalla. Tuli mieleen Raamatun sana: ”Veneet olivat uppoamaisillaan.”

Minulla äkkäsi heti mieleen, että näitä kaloja voisi jalostaa ja myydä lähetyksen hyväksi. Tuumailin siinä: ”Lahnat voisi savustaa, hauesta voisi keittää haukikeittoa. Ahvenista saisi hyvää ahvenkukkoa. Mutta näistä sären sinteistä ei ole mihinkään.”

Kalastajat valistivat minua: ”Särkihän on arvokala. Siitä saa hyviä särkisäilykkeitä.” Niinpä seuraavana keväänä alettiin tehdä särkisäilykkeitä lähetyksen hyväksi. Kalaa nostettiin parhaimmillaan kolme ja puoli tonnia päivässä. Siitä vain murto-osa ennätettiin tehdä säilykkeiksi.

Tämä oli minulle väkevä kokemus. Ymmärsin, että ihmeiden aika ei ole ohi. Pietarin kalansaaliit ovat tänäkin päivänä mahdollisia myös täällä sisävesillä. Nämä järvet suorastaan huutavat kalastajia. Vesistöt pysyisivät paremmassa kunnossa, jos siellä kalastettaisiin.

Pietarille suuri kalansaalis oli valtava armon kokemus. Mieheltä ”petti pokka”. Hän heittäytyi polvilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja vaati: ”Mene pois minun luotani, sillä minä olen syntinen ihminen.”

Asetelma tässä evankeliumissa on aivan selvä. Siinä on pieni ihminen. Hän ei odota Jumalaltakaan suuria: ”Me olemme koko yön kalastaneet emmekä ole mitään saaneet.” Miehet ovat lopen uupuneita ja kyllästyneitä yrittämiseen. Vain Jeesuksen käskystä he suostuvat heittämään verkot uskomatta, että siitä olisi jotakin hyötyä.

Meidän kirkossamme taitaa olla vähän samanlainen tunnelma: ”Koko yön olemme kalastaneet, emmekä ole mitään saaneet.” ”Koko yön olemme taas rippikoululeirillä päivystäneet, mutta lopputuloksena on vain iltapäivälehden lööppi ja paha mieli.” ”Ei tämä kannata. Huuhdellaan verkot ja pannaan kuivamaan.” Kirkkohallituksestakin on lähetetty saarnaaja saarnaamaan: ” Ihmeiden aika on ohi. Toimintaa on supistettava. Seurakuntia on yhdistettävä.”

Mitäs tämä meidän herättäjäjuhlien tunnus lopulta kertoo: ”Valaise varjot tiemme.” Minulle se kertoo omavoimaisuudesta: ”Oikeastaan tässä on tultava omillaan toimeen. Ihmeitä ei kannata Jumalaltakaan odotella. Riittää, kun Jumala valaisisi pahimpia varjoja. Huuhdellaan verkot ja pannaan kuivamaan.” Niin ajatteli Pietarikin. Mutta sitten tuli tämä suuri kalansaalis, joka muutti kaiken.

Tämä evankeliumi on mielenkiintoinen myös siksi, että se kertoo Pietarin uskoon tulemisesta tai ainakin ”sille tielle lähtemisestä”. Tämähän on aihepiiri, josta meillä ei paljon puhuta.

Pietari on tässä työnsä ääressä. Hän selvittelee ja huuhtoo verkkojaan. Mieli on maassa turhan kalareissun takia. Jos siinä olisi suomalaisia kalamiehiä, ärräpäitä tulisi solkenaan. Silloin Jeesus tulee heidän luokseen ja pyytää heiltä pientä palvelusta. Hän nousee veneeseen ja pyytää soutamaan pari airon vetoa rannasta. Samalla hän saa Pietarista tarkkaavaisen kuulijan. Hän ei kysele, otatko Jeesuksen elämääsi, vaan hän astuu Pietarin veneeseen ja pyytää pientä palvelusta.

Samalla tavalla on käynyt näillä herättäjäjuhlilla monelle meistä. Meiltä on pyydetty pientä palvelusta. Ei ole kysytty, otatko Jeesuksen elämääsi. On vain kysytty, tuletko talkoisiin.

Pietari sai suuren kalansaaliin kotijärvellä. Jeesus teki hänestä ihmisten kalastajan. Meidänkään ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Riittää kun lähdemme kotivesille. Nämä vedet suorastaan huutavat kalastajaa.

Jossakin mainitaan, että opetuslapset saivat saaliikseen kaikkinaisia kaloja. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kaloja olleen 153. Nämä maininnat menevät sisällöllisesti lähelle toisiaan. Silloin laskettiin maailmassa olevan 153 kalalajia. Saaliina oli siis kaikkinaisia kaloja. Opetuslapset eivät valikoineet. Kaikki kelpasi. Miten on meidän laitamme, valikoimmeko me vai kelpaavatko kaikki?

Suuri kalansaalis oli Pietarille valtava armonkokemus. Hän ymmärsi olevansa Pyhän edessä. Se ei merkinnyt vain varjojen vaalenemista vaan häikäistymistä Jumalan kirkkaudesta.