Diakoniatyöntekijä Sisko Laitinen, Kuopio

Tuon terveiset apostoli Jaakobilta, Maria Magdalenalta, Lasarukselta ja kohtaamiltani tuntemattomilta ihmisiltä. Tämän on mahdollistanut katolisen kirkon, meidän sisarkirkkomme vaalima traditio Euroopassa ja Espanjassa. Käveleminen satoja, jopa tuhansia kilometrejä yli tuhat vuotta vanhoja reittejä pitkin apostoli Jaakobin haudalle Santiago de Compostelaan antaa mahdollisuuden rukoukseen, mietiskelyyn ja pyhien yhteyteen.

Kristittynä mieli palaa yhä uudelleen alkulähteille. Pyhiinvaelluspassissa oleva rukous kulkee välistä hullaantuneissa askeleissa ja silloin, kun joutuu tarpomaan uupuneena ja epäilee, onkohan tällä mitään mieltä.

Apostoli Santiago, (Jaakob)
valittu ensimmäisten joukossa.
Sinä olit ensimmäinen,
joka joit Herramme maljasta
ja olet pyhiinvaeltajien suuri suojelija.
Tee meistä voimakkaita uskossa,
iloisia toivossa
vaeltaessamme pyhiinvaeltajina,
jatkaessamme vaellustamme
kristillisessä elämässämme
Ravitse niin, että voimme lopulta saavuttaa Isän Jumalan Kunnian.

Pyhiinvaellusreitillä on satoja vuosia sitten rakennettuja kappeleita, erakkomajoja, katedraaleja, jotka ovat nimetty edesmenneiden pyhien nimillä, osa on vain kiviraunioina. Ne eivät ole olleet pelkkiä rakennuksia. Niissä ihmiset ovat muistelleet heitä, joita Jeesus kutsui seuraansa ja jotka ymmärsivät, että Jeesuksessa oli heidän ainut toivonsa. Näitä pyhiä ihmisiä he ovat lähestyneet rukouksessa, pyytäneet, että pyhät rukoilisivat Jeesuksen edessä heidän, heidän läheistensä, muistiin nousseiden ihmisten, ihmisryhmien ja kansojen puolesta. Niin minäkin saan lähestyä.

Maria Magdalenan kappelin pihalla kohtaan sisaren, joka heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen epätoivossa ihan siekailemattomasti. Hän ylitti monet rajat. Kuunteli vain sydämen kaipausta, tässä on minun ainut toivoni. Ja paljon anteeksisaaneena antoi omastaan enemmän kuin on järkevää. Siinä yhteydessä on kaikki, armo ja rakkaus. Ja se on kyllin. Tämän Marian teon Jeesus nostaa esimerkiksi meille.

Lasaruksen kappelin edessä on kyltti, jossa lukee, että tällä paikalla muinoin olleessa sairaalassa hoidettiin lepraa sairastaneita. Lähetystyössä on pyritty tekemään Jeesuksen esimerkin ja opetuksen mukaan. Etsimään heitä, joilla ei ole ihmisarvoa. Herättämään henkiin ja puolustamaan heitä, joita on ajassaan hyljeksitty.

Jeesus kuvaa viimeistä tuomiota, jossa kysytään ihmisen tekoja. Voiko ihmisen teoissa, kasvoissa hymyillä itse Herra. Voiko katsoa ystävällisesti. Kääntää kasvojensa valon.

Helteisenä päivänä, kun matkakumppanini ylirasittunut ruumis ei enää pidä sisällään mitään pitkän varjottoman vuoristotaipaleen jälkeen tulemme vuosisataisten kivisten rakennusten rykelmään. Ensin on pieni erakkola, kappeli, jonka katon varjoon retkahdamme reppuinemme. Espanjaa puhuva matkakumppani etsii vettä hiljaisesta pihasta. Palaa takaisin. On tavannut kyllä isännän, mutta murteen vuoksi ymmärrystä veden tarpeesta ei ole syntynyt. Mietimme siinä voimattomina, miten ihmeessä jaksamme jatkaa matkaa. Päivämatkastamme on vielä melkein puolet kävelemättä ennen yösijaa. Jonkun ajan kuluttua ilmestyy isäntä. Hän etsii hyytyneen veden hakijan. Kysyy, minne sinä jäit. Seuraan vuorostani häntä. Isäntä avaa vesialtaan hanan. Täytän pullot. Sanon, ”mucho calor”. On hellettä. Ne sanat olen jo oppinut. ”Si, si”. sanoo isäntä. Niin on. ”Gracias.” Kiitos.

Lähetystyötä ja pyhiinvaellusta yhdistää kohtaaminen. Tuntemattomat ihmiset pysäyttävät. Jäävät juttelemaan. Auttavat. Apuaan antaa suurkaupungin yötyöläinen, oletan, naiseksi pukeutunut mies. Opastaa pimeässä aamuhämärissä, minne reittimme jatkuu. Tai mies putkiliikkeestä. On huomannut harhaan kulkijat, sadeviitoissa kuin yksikyttyräiset kamelit vaeltamassa väärää suuntaan. Tulee vasiten ystävällisesti ohjaamaan oikealle tielle. Yön yli juhlineet, kotiinsa matkaavat nuoret miehet huutelevat, useaan otteeseen ”animo, salut; rohkeutta ja terveyttä ilman minkäänlaista pilkkaa, jota ennakkoon pelkään. Tsemppaavat ja sanovat, että traditio on heillekin tärkeä ja ilon asia, niin kuin hammaslääkärille, joka tasoittaa pyhiinvaeltajan rikkoontuneen poskihampaan maksutta ja toivottaa hyvää caminoa, pyhiinvaellusta.

Ystävällisyys ja avuliaisuus satuttaa, ilo, hyvyys, rohkaiseminen hämmentääkin. Niin myös tuntemattomien pyynnöt, ”muista minuakin, muista meitä, kun menet Santiagoon”. Muista minua. Tuttu sana Raamatusta. Kuolemaan tuomitun miehen pyyntö ristillä kuolevalle Jeesukselle. Muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Ja Jeesus lupasi, ”jo nyt Sinä olet paratiisissa”.

Santiagon arkkipiispa kirjoittaa pastoraali kirjeessään ”Pyhiinvaellusmatka on symboli, joka auttaa pyhiinvaeltajaa tuntemaan, että hän on Jumalan luoma ja Jeesuksen vapauttama. Se on samalla kokemus jossa ihminen oppii antamaan ja vastaan ottamaan.

Tälle matkalle Jumalan luomana ja Jeesuksen vapauttamana antamaan ja vastaanottamaan meidät on kutsuttu pyhien edelläkävijöiden seurassa.