|
|
Rovasti Pentti Simojoki, Helsinki
Kohta on iltavirren aika. Juhlaoppaassa kerrotaan, että näiden iltaseurojen jälkeen kuulemme kirkon tornista trumpettisoolona iltavirren ”Mua siipeis suojaan kätke.” Monelle meistä tämä virsi on tullut tutuksi ja läheiseksi sen vanhoilla sanoilla; ”Suojaavat siipes, Jeesus, mun päällen levitä. Murheeni, ilon luonas hiljaiseks tyynnytä.” Miten hyvä onkaan näin veisata päivän päätteeksi. kun päivän mukanaan tuomat vahvat tunnekokemukset, oli ne sitten murheita tai iloja, täyttävät mielen ja niin estävät rauhoittumisen yön uneen.
Tässä virressä on kysymys kuitenkin paljon enemmästä kuin tunteiden tyyntymisestä ja yön uneen rauhoittumisesta. Se ilmenee virren tekijän, ruotsalaisen Lina Sandellin alkuperäisestä sanoituksesta. Sanatarkasti käännettynä se kuuluu näin: ”Levitä laajat siipesi, oi Jeesus, minun ylleni ja anna minun hiljaa levätä pahassa ja hyvässä sinun luonasi.” On kysymys, ei vain iltavirrestä vaan virrestä, jossa pyydetään, että saataisiin joka tilanteessa ja tilassa, oli se paha tai hyvä, hiljaa levätä Herran Jeesuksen luona.
”Levitä laajat siipesi, oi Jeesus.” Kuva Jeesuksen siivistä on peräisin hänen omista sanoistaan. ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet tulla.” (Matt 23:37) Jeesuksen sanat on osoitettu Jerusalemille, joka kerta toisensa jälkeen oli torjunut hänet. Siksi se oli jäävä vaille Jumalan läsnäoloa ja suojelusta, jota juuri siivet kuvaavat. Siksi se oli tuhoutuva. Kaikkea muuta kuin tyynnyttävää ja rauhoittavaa tuo puhe Jeesuksen siivistä.
Entä, jos ne ovatkin puhetta juuri minulle, kun en löydä elämästäni Jumalan suojeluksen ja varjeluksen merkkejä, hänen siipiensä suojaa. Miten monesti Herra onkaan minua puhutellut, kutsunut ja tahtonut koota siipiensä suojaan, mutta minä en ole tahtonut tulla. Kuulunko tänään niiden joukkoon, jolle Jeesus sydän kipeänä lausuu: Minä olen tahtonut, mutta te ette tahtoneet tulla.
Olet kuitenkin tahtonut tulla tänne herättäjäjuhlille. Oli tulosi syy mikä tahansa, niin se on jo merkki siitä, että Herra itse on tahtonut koota sinut tänne siipiensä suojaan. Ja sinä olet tahtonut tulla. Täällä hän itse, elävä Herra on läsnä ja ottaa meidät suojelukseensa. Ja hänen siipensä ovat laajat. ”Levitä laajat siipesi, oi Jeesus.”
Jeesuksen siivet ovat niin laajat, että ne ulottuvat tämän juhla-alueen etäisimpäänkin kolkkaan. Ne ulottuvat sinne missä, kyselet, olenkohan minä nyt ollenkaan oikeassa paikassa, kuulunkohan tänne lainkaan.. Ja ne ulottuvat sinne, missä tämä päivä on ollut paha päivä.
Anna minun hiljaa levätä pahassa. Sitäkö tämä tarkoittaa, että meidän pitäisi hiljaa ja mukisematta ottaa vastaan kaikki se paha ja vaikea mitä elämä tuo tullessaan. Ei suinkaan. Tällainen on kaikkea muuta kuin lepoa. Koettaessamme itse tyynnyttää pahaa oloamme, tilanne vain pahenee. Sen sijaan saamme pyytää: Anna minun hiljaa levätä sinun luonasi. Sinun luonasi, Sinun siipiesi suojassa.
Tässä onkin nyt kysymys, ei Jumalan vaan Jeesuksen siivistä. Niissä siivissä Jumalan huolenpito tulee todella laajalle ja alas. Ne siivet ovat hänen Golgatan ristille levitetyt kätensä.
Ristiinnaulittuna, elävänä Herrana hän tänään ottaa sinut suojelukseensa. Ei ole niin suurta ja kauas ajautunutta syntistä, etteikö hän mahtuisi hänen levitettyjen käsiensä, laajojen siipensä suojaan. Ei ole mitään niin pahaa ja vaikeaa, etteikö se olisi hänelle tuttua. Hän on ottanut sen kantaakseen. Siksi vain sinun luonasi, Ristiinnaulittu,elävä Herra Jeesus Kristus löydän levon.
Me ihmiset kuitenkin pahana päivänä lähdemme niin kovin helposti huikentelemaan sinne tänne, käännämme katseemme itseemme, mitä pahaa olen tehnyt kun näin kävi, syyttelemme itseämme, toisiamme, olosuhteita, sen sijaan että olisimme aloillamme hiljaa, kysellen hiljaa mitähän sinä Herra nyt tahdot tehdä, kun näin kutsut minua luoksesi hiljaa lepäämään. Hiljaa, jossa ei tarvita sanoja eikä selityksiä, hiljaa, kun Jumalakin on hiljaa, hiljaa odotellen hänen aikaansa. Siksi pyydetään nyt: Anna minun hiljaa levätä pahassa sinun luonasi.
Anna minun hiljaa levätä myös hyvässä sinun luonasi. Millainen on hyvä päivä? Sellainenko, jolloin kaikki menee hyvin, jolloin elämä kaikin tavoin hymyilee. Sellaisena päivänä on hyvä illalla hiljaa levätä Jumalan siipien suojassa. Mutta erityisen hyvä päivä on sellainen, jota odotit pelonsekaisin tuntein ja ajattelit etukäteen, mitenkähän siitä selviän. Ja kun olet sen päivän illassa, huomaat, että tästähän selvittiin kuitenkin ihmeellisesti. Hyvin Jumala on kuljettanut. Pienessä olet löytänyt hänen siipiensä suojaavaa kosketusta. Tänään se on voinut olla täällä herättäjäjuhlilla läsnä olevan Kristuksen pieni kosketus, ystävän katse, kädenpuristus, halaus. Oli tämä päivä ollut kohdallasi millainen tahansa, paha taikka hyvä päivä, pyydetään nyt päivän päätteeksi
”Levitä laajat siipesi, oi Jeesus, minun ylleni, ja anna minun hiljaa levätä pahassa ja hyvässä sinun luonasi.”
|
|
