Diakoni Toivo Remes, Kiuruvesi

Tervetuloa juhlille. On yli kahden vuoden valmistelun jälkeen mukava nähdä saapuvaa juhlaväkeä. Juhlat ilman juhlavieraita ei ole juhla. Juhliemme kuvassa ovat jalat. En ole ollut kovin ihastunut noista kuvista. Mutta demokratiassa enemmistö päättää. Nyt juhlien valmisteluaikana olen katsellut ihmisten jalkoja, vanhusten, aikuisten, nuorten ja lasten jalkoja. Ne ovat alkaneet kertoa minulle asioita yksilöllisyydestä, erilaisuudesta, halusta liikkua ja liikunnan puutteesta ja -vaikeudesta. Olen iloinnut erityisesti lasten vilkkaista askelista – joskus päättömän näköisestä menosta ja niin nopeasta suunnan vaihdosta, että juoksija on lentänyt ”mukkelismakkelis” pitkin pihamaata, silti loukkaamatta itseään.

Raamatussa sanat jalka tai jalat esiintyy 262 kertaa. Ei siis mitenkään harvinainen sana. Sana ’jalka’ esiintyy monessa merkityksessä: Vihollinen poljetaan jalkoihin, vihollinen polki minut jalkoihinsa. Viestin tuojan nopeat jalat, jotka milloin tuovat rauhan sanoman, milloin sanoman hädästä, häviöstä ja puutteesta. Jaloista, jotka johtavat avuntarvitsijan luokse. Väsymättömistä jaloista, jotka ovat kulkeneet pitkän matkan jonkun asian takia.

Mooseksen kirjan alkulehdiltä saamme lukea, kuinka käärme on pistävä pelastajaa kantapäähän, siis jalkoihin, ja tuo, jota pistetään, on polkeva rikki käärmeen pään.

Tänne ei kuitenkaan tultu ihailemaan toistemme jalkoja, mutta kylläkin niiden sanomaa. Käärmeen pään rikkipolkevat jalat kertovat ennustuksesta, joka koskettaa meitä jokaista. Tuo rikkipolkija on Jeesus Kristus, hän sovitti tuolla kipupaikalla, ristinpuussa, jossa kova vihlova kipu tuntuu kantapäässä, kun koko ihmisen paino lepää kantapäiden varassa, meidät jokaisen. Kuinka ihanat ovatkaan ilosanoman tuojan jalat, (nykykäännöksessä askelet; Jes 40:9). Meidät on tuotu tänne kuulemaan tuosta ilosanomasta. Tuo Ilosanoma kertoo: Sinut on sovitettu. Ilosanomaa kuulutetaan monella tavalla. Yksi tapa kuuluttaa ilosanomaa on kohdata ystäviä täällä juhlakentällä, ruokapaikalla, kadulla, asuinpaikoissa, autoissa. Hienot ilosanoman kuuluttajat ovat nuo keskuudessamme olevat lapset. Omalla olemuksellaan, levottomalla liikehdinnällään he kertovat Jumalan suuresta rakkaudesta. Jumala on antanut keskuuteemme lapsia - hän ei ole hyljännyt meitä. Annetaan heidän liikkua, kun jalat ovat kevyet, kyllä he vielä asettuvat, kun askel alkaa painaa ja hidastuu. Tämä juhlapaikka houkuttelee juoksemaan ylä- ja alamäkeä. Hyviä juoksuhaluja vain!

Iloitsemme teistä nuoret, jotka täällä palvelette monella tavalla ja te nuoret jotka aivan kuin kysellen olette saapuneet, ehkä ilman tuttuja, jotkut teistä ehkä outoon juhlaan. Olen iloinen teistä. Iloitsen teistä aikuiset, jotka pystyitte jättämään työn ja otitte vapaata juuri näitä juhlia varten. Tulitte koko perheenä – oli hyvä kun tulitte. Iloitsen teistä vanhukset, jotka elämän kokemuksesta tiesitte, että täällä on hyvä ruokapaikka. Te tiesitte, että ilman Jumalan rakkauden ruokaa – sanomaa – me emme jaksa kotona, emmekä työssä. Iloitsen teistä, joita joku toinen on saattamassa, käsipuolesta, ehkä pyörätuolilla. Iloitsen teistä, jotka ette jaksaneet lähteä, joille on luvattu tuoda täältä juhlilta äänitteet, että voitte ne sitten kotona kuunnella. Kristus itse siunatkoon Teitä. Iloitsen sinusta, joka aivan kuin pakon sanelemana olet tullut paikalle. Ei sinua muut pakottanut tulemaan. Kristus pakotti. Kristus pakotti sinut lähtemään. Ehkä hän jonkun ihmisen välityksellä houkutteli ja maanitteli lähtemään ja sinä läksit. Näin Hän on pakottanut monia liikkeelle kautta vuosisatojen, luvaten voiman ja anteeksiannon, niin pakotetulle, kuin niille, joita Hän käytti välineenään, jotta läksit. Olen iloinen Sinusta.

Jokainen teistä on tuomassa samaa sanomaa. Teidän jalkanne ovat johtaneet teitä tänne ”Ilosanoman kentälle” yhdessä kyselemään, josko Kristuksella olisi jotakin annettavaa. Jotakin yksinäisyyteemme, elämäntilanteeseemme, kylmyyteemme. Ehkä siihen, kun ei tunnu miltään. Nuoruuden tuntemiset ovat hävinneet. Emmehän me toki, ystävät, elä tuntemuksista, vaan Kristuksen armosta. Kristus on olemassa. Hän kulkee keskuudessamme. Pysähtelee viereemme, istuu siinä jonkun ihmisen, aikuisen, vanhan, nuoren tai lapsen hahmossa. Ehkä tuiki tuntemattoman ja oudon näköisenkin hahmossa. Olet tervetullut ruokailemaan kanssamme. Elämän Sanan ruokaa ja myös sitä tavallista ruokaa, kumpaakin on tarjolla ja kumpaakin me tarvitsemme. Olet ehkä tullut suurin odotuksin ja aivan kuin kerjäten vastauksia kysymyksiisi. Unohda ne kysymykset, unohda kaikki kysymyksesi, Hän tuntee ja tietää kyllä, mitä sinä tarvitset. Kun on Hänen aikansa, Hän vastaa kyllä. Voi olla, että näillä juhlilla ei vielä jokaiseen kysymykseen vastata, mutta siitä olen varma, että Kristus kulkee täällä ja puhuttelee meitä varmasti aivan yllättävällä tavalla. Hän on jo puhutellut minuakin noista jaloista, joita ohjelmistomme kannessa on, vaikka ”ättäröin” mielessäni, että kaikenlaisia kuvia sitä herättäjäjuhlille merkiksi laitetaankin. Oli hyvä, että ne jalat tulivat. Ne ovat alkaneet puhua. Syökää nyt vaan näillä juhlille elämän leipää, kysellen ja empimättä. Kyllä Kristus ravitsee juuri sillä ruoalla joka sopii sinun vatsallesi. Me emme ole sen takuumiehiä, mutta Kristus itse on luvannut olla siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimeensä. Miksi ei sitten näin suuren joukon paikalle kokoontuessa. Annetaan väsyneiden jalkojen nyt levätä kyllä ne ehtivät juhlien jälkeen juosta Hänen asioillaan. Olette tervetulleita. Kristus siunatkoon meitä jokaista.