Juhlat 1913 - muistoja ja toiveita

Vähän ennen juhlia papiksi vihitty Väinö Malmivaara (1879-1958) piti Kiuruvedellä 1913 ensimmäisen herättäjäjuhlapuheensa. (Herättäjä-Yhdistyksen kuva-arkisto)

”Te olette valinneet erinomaisen paikan tämän juhlan vietolle.” Juhlaväkeä Seuratuvalla 1913. (Kotiseutuyhdistyksen arkisto)

Myös Vilhelmi Malmivaara perheineen oli juhlien aikana majoittuneena aattoseurojen pitopaikassa Niemiskylän Kannaksessa. Kanssakäyminen perheiden välillä oli myöhemminkin vilkasta. Kuvassa Malmivaaran perhe (palvelijoineen) kesävieraana Kannaksen pihalla noin 1920. (kuva Aappo Pietikäisen)

Seuraliike kriisissä
Sortovuodet tuntuivat 1899 juhlissa. Niiden jälkeen tulleet yhteiskunnalliset uudistukset näkyivät seuraliikkeen elämässä vielä voimakkaammin. Yleinen äänioikeus hämmensi.

Vilhelmi Malmivaaran kanta oli ehdoton kuuliaisuus esivallalle. Mauno Rosendal ja Matti Pesonen kallistuivat nuorsuomalaisten puolueeseen: laittomuutta on vastustettava. Väinö Malmivaara toimi aktiivisesti vuoden 1903 asevelvollisuuslakon toteuttamisessa Kiuruvedellä. Muuan Oskari Vihantola kiersi puhumassa kristillisen työväenliikkeen puolesta. Huhuttiin myös, että heränneet saattavat mennä vaaleihin omilla kristillismielisillä listoilla.

Joukot olivat hajalla, keskenään kilpailevien puolueiden riveissä. Ei meinattu enää mahtua samaan seuratupaan. Tilanne rauhoittui kesällä 1908: yhdessä päätettiin, että pää- ja sivuasiat on erotettava toisistaan eivätkä erilaiset näkemykset yhteiskunnallisissa asioissa saa sotkea ystävien yhteyttä.

Aloite juhlista
Marraskuussa 1912 nilsiäläinen Aaro Väänänen (Kiuruveden kunnanlääkärin isä) lähetti Malmivaaralle Savon ystävien yhteisen kirjeen, jossa pyydettiin seuraavan vuoden juhlia Kiuruvedelle. Edellisten juhliemme jälkeen Nivalassakin oli pidetty jo kahdet juhlat! Aktiivisina juhlien puuhaajina mainitaan Kukkuran Heikki Niskanen, Haaran Pekka Tenhunen ja Kerälän Emil Huuskonen. Pyyntöön suostuttiin. Nykyisin juhlien järjestely ei onnistu tuolla aikataululla – ensimmäinen anomus kesän 2010 juhlista lähetettiin jo syksyllä 1994!

Uutta juhlajärjestelyissä
Seurat ja jumalanpalvelus olivat muodostaneet rungon juhlille, niin nytkin. Lapuan 1911 juhlista alkaen juhlilla vietettiin myös ehtoollista. Keskiviikkoiltana juhlien pääpäivänä kirkossamme oli 400 ehtoollisvierasta. Joillakin juhlilla ehtoollisenvietto ahtaissa kirkoissa kesti jopa 3˝ tuntia!

Näillä Kiuruveden juhlilla oli ensimmäistä kertaa maksullinen ruokailumahdollisuus. Edellisillä 1912 Sievin juhlilla ilmainen ruokailu oli aiheuttanut levottomuuksia ja väärinkäytöksiä. Niinpä ilmaisen ruokailun tarjoaminen juhlakentän lähellä jopa kiellettiin – ”kaukaa tulleita ystäviä on kyllä tilaisuus palvella ruokkimalla yöpaikoissa, jos niin haluaa”!

Muistojen paikoilla
Aattoseurat tiistai-iltana pidettiin Niemiskylän Kannaksessa, jonne Lapualta tulleiden majoitus oli järjestetty – osa Pohjanmaan ihmisistä jäi yöksi Lahteen. Juhlamatka junalla Ylivieskaan ja sieltä hevoskyydillä tänne oli taas pitänyt sisällään seuroja tutuissa paikoissa (Suvanto, Jaakkola, Yliniemi, Hetilä, Pulliainen, Heittopelto, Aittomäki) Nuorilla oli junassa mukana loppumatkaa varten 30 polkupyörää.

Juhla-alueena oli Seuratuvan pihapiiri, jossa parhaimmillaan oli 9000 juhlavierasta, pappeja oli 34. Juhlavieraana oli myös yliopiston dosentti Martti Ruuth ja paljon ylioppilasnuorisoa.

Monesti lainattuja ovat näiltä juhlilta Vilhelmi Malmivaaran seurapuheen sanat Seuratuvan pihalta: ”Te valitsitte erinomaisen paikan tämän juhlan vietolle. Näiden kuusien juurella on paljon rukoiltu, paljon puhuttu, paljon Herraa huudettu, paljon voitettu. Me lähdemme täältä tänä päivänä sillä vakuutuksella, että niin vastakin tehdään, että tämä maa, joka on minulle Palestiina, pyhä maa, versoo uusia versoja Herran armosta.”

Toiveita tulevasta
Menneiden muistot eivät välttämättä jääneet juhlien päällimmäiseksi asiaksi. Edellisen vuoden aikana oli perustettu Sisälähetysseura Herättäjä, jonka perustamisjuhlaa nyt vietettiin. Tämän mukana ajatus oman herännäishenkisen kansanopiston perustamisesta oli toteutumassa. Nyt odotettiin jo innokkaasti opiston avaamista Lapuan Karhunmäkeen 1914. Juuri papiksi valmistunut Väinö Malmivaara oli lupautunut uuden opiston johtajaksi.

Lapset, nuoret ja kasvatus nousivatkin juhlien puheiden keskeiseksi teemaksi. Väinö Malmivaara piti Seuratuvan pihalla elämänsä ensimmäisen herättäjäjuhlapuheensa – hän oli myös jumalanpalveluksen liturgina.

Juhlilla äänessä
Juhlat olivat saaneet turvallisen muotonsa. Saarnan piti Vilhelmi Malmivaara, päiväseurojen juhlapuheen Mauno Rosendal. Edellisistä omista juhlista tuttuina puhujina jatkoivat pastori Erkki Pesonen ja Johannes Väyrynen ja talollinen Juho Malkamäki Ylistarosta. Uusia puhujia olivat pastorit Vihtori Leino Karjalohjalta ja Matti Saaninkoski Kuopiosta; Väinö Malmivaara oli jo edellä esillä. Vuoden 1913 alussa Oskari Vihantola oli valittu Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajaksi, siis päätoimisesti huolehtimaan seuraliikkeestä.

Juhlakuvauksissa kerrotaan, että valtioneuvos Danielsson-Kalmari piti päiväseuroissa ”rovasti Malmivaaran kehotuksesta lyhyen mutta merkittävän puheen”. Harmi, kun lehdissä ei sanallakaan viitata siihen, mitä tuo puhe sisälsi!

Juhlilla sanottua:
”Tänne on kasvanut nuori kansa, joka ei noita suuria menneitä aikoja muista. Lapsukaiset, nuorukaiset, kyselkää te isiltä ja äideiltä, miten Herra silloin vaikutti. Kysykää eikö heillä ole teille mitään muruja säästössä niiltä ajoilta. Silloin saatte nähdä Herran tulen syttyvän uudelleen. Nuorukaisista se silloinkin alkoi! Ole Herra meidän kanssamme näillä juhlilla, tee meitä eläviksi, virkistä kylmenneet, herätä nukkuneet, vahvista monessa vaivassa väsyneet.” (Vilhelmi Malmivaara saarnassa)

”Tulimme tänään juhlille toistemme kanssa neuvottelemaan isien meille jättämän kalliin perinnön säilyttämisestä ja kastuttamisesta siunaukseksi nouseville sukupolville. Tämä kokous on pidettävä Sisälähetysseuran juhlakokouksena.” (Mauno Rosendal juhlapuheessa)

”Minä kyllä tiedän kuinka rakkaaksi tämänkin seurakunnan heränneille tuli Jumalan valtakunnan asia, kuinka tärkeäksi puhua siitä lapsilleen, perheelleen, naapureilleen. Ja kuulkaa: tämä vaikuttaa monta kertaa paljon enemmän kuin pappien saarnat, sillä eiväthän he voi ehtiä kaikille erikseen puhumaan. Aletaan ystävät noista kaikkein pienimmistä keskuudessamme: lapsista, pojista, tyttäristä, palvelijoista. Siellä Kristus on nälkäisenä, vankina, outona, sairaana, alastonna. Saisimme huomata, että kävisi samalla tavalla kuin Timoteukselle, josta Paavali puhuu, että hän oli kolmannessa polvessa kristitty. Jumalan tahto tulisi opetetuksi polvesta polveen.” (Juho Malkamäki seurapuheessa)

”Ottakaa nyt lapsenne polvellenne, syliinne, rakkauden syliin ja kantakaa ne Kristuksen syliin! Ne ovat kallista tavaraa. Ne ovat teidän lapsianne ja ne ovat Kristuksen verellä ostetut.” (Vilhelmi Malmivaara seurapuheessa)

EERO SVÄRD