Juhlat 1935 - puhetta Kristuksesta

Rovastin pappilan tienhaarassa olleessa juhlaportissa oli sanat silloisen virsikirjan virrestä 238:4. Nykyisessä virsikirjassa se on 268. Se tunnetaan Väinö Malmivaaran saarnavirtenä. (Aku Rädyn kotialbumi)

Juhlakuvauksissa näiltä juhlilta sanotaan usein, että puheet tulivat alhaalta. Myös puhujakoroke oli alhaalla, rannan tuntumassa. (Valvatti Remeksen kuva)

Aku Räty puhumassa juhlilla. Tästä puheesta juhlat saivat teemansa. (Kotiseutuyhdistyksen arkisto)

Uutta aktiivisuutta
Karhunmäen kristillinen opisto (per 1914) otettiin heti omaksi, ei vähiten sen vuoksi että ”oman kylän poika” Väinö Malmivaara oli sen johtajana. Kiuruvedeltä saakka opiston kävi ensimmäisen 10 vuoden aikana 26 nuorta, yhtenä heistä Aku Räty. Asia tuli erityisen tutuksi 1920-luvun kaksiviikkoisilla kansanopistokursseilla Niemiskylässä ja Heinäkylässä – niihin osallistui satoja nuoria. Opiston käyminen tuli entistä helpommaksi, kun 1920-luvulla Raudaskylän ja Portaanpään opistot aloittivat toimintansa.

Leimallista herännäisyydelle 1930-luvulla oli myös aktiivisuus heimotyössä – Unkariin ja Baltian maihin oltiin vilkkaasti yhteydessä. Väinö Malmivaarasta tuli herännäisyyden henkinen johtaja isänsä kuoltua 1922.

Virkeyttä Kiuruvedellä
1920-luvun alkupuolella Herättäjän matkasaarnaaja Oskari Vihantola vieraili Kiuruvedellä säännöllisesti - hän piti täällä ainakin sadat seurat! Väinö Malmivaara siirtyi Lapualta Kiuruveden kirkkoherraksi 1926. Hänen runoilemansa Rukousvirret ilmestyivät painosta 1933. Aku Räty oli pyhäkoulun- ja kiertokoulunopettajan tehtäviensä jälkeen nimetty Herättäjän matkasaarnaajaksi 1928.

Yhteydenpito vilkastui myös parantuneiden kulkuyhteyksien ansiosta – Ylivieskan-Iisalmen rata saatiin käyttöön 1926. Kiuruvesi oli vielä 1913 juhlien aikana vaikeiden taipaleiden takana olevaa korpiseutua, nyt se oli monella tavalla tapahtumien keskuksessa!

Suurjuhlat
Ei siis ihme, että vuoden 1935 juhlia kuvattiin ”ulkonaisilta mittasuhteiltaan ennen näkemättömiksi”. Juhlakenttä syntyi Rovastin pappilan rantaan, kun Malmivaara kaadatti sieltä puutarhurin istuttaman puiston. Juhlavieraita arveltiin olleen 15.000, heistä 200 pappeja – penkkejä oli 3 km, siis vain murto-osalle vieraista. Ylimääräiset junavuorot kuljettivat juhlavieraita ja rautatiehallitus oli myöntänyt erikoisalennukset herättäjäjuhlille osallistuville. Monenlaista nyssäkkää oli liikkeellä, sillä yhteismajoitukseen tulevia neuvottiin ”entisen tavan mukaan tuomaan peitteet mukanansa”.

Juhlaportti tunnuslauseineen oli pappilan tienhaarassa – tosin sen ajatus jäi puheissa vähälle käsittelylle. Äänentoisto takasi kuuluvuuden koko alueella. Juhlien päiväseurat keskiviikkona radioitiin ensimmäistä kertaa. Suoran lähetyksen selosti ja seuraperinteen radionkuuntelijoille esitteli Tatu Malmivaara. Päiväseurat päättyivät Unkarin ja Viron kirkoilta tulleisiin tervehdyksiin, sähkösanomat lähetettiin piispalle ja maaherralle.

Muutoksia ohjelmaan
Painetuissa ohjelmissa luki, että keskiviikkoaamun jumalanpalvelus pidetään kirkossa ja siellä saarnaa Kuopion piispa Koskimies. Hän kuitenkin sairastui ja khra Malmivaara piti saarnan. Myös paikka jouduttiin vaihtamaan, sillä valtava väenpaljous pakotti sulkemaan kirkon – kirkkoon pyrki toistakymmentätuhatta ihmistä! Jumalanpalvelus siirryttiin pitämään pappilan luona olevalle juhlakentälle.

Illan ehtoollisen vietto pidettiin kuitenkin kirkossa. Ehtoollisvieraita oli 51 pöydällistä ja se kesti myöhään iltaan.

Uutta verta ja paikallisväriä
Opistolaiset olivat näkyvä osa juhlaväestä. Myös puhujakaartissa oli tapahtunut sukupolvenvaihdos. Opistonjohtajat (Olavi Kares, Juho Kytömäki, Jaakko Lammi ja Vilho Pesonen) olivat vahvasti esillä. Samoin heimotyö sai näkyvän paikan: unkarilainen tuomiorovasti Zoltan Turoczy ja Inkerissä ja Narvassa heimötyössä ollut pastori Helle Erviö puhuivat – samoin Elias Simojoki.

Maallikkopuhujina äänessä olivat Kalle Tiihonen Nilsiästä ja kauppias Kuoppala Lapualta ja tietenkin Herättäjän omat matkasaarnaajat Oskari Vihantola ja Aku Räty – viimeksi mainittu kaksissakin seuroissa. Kiuruvedellä syntyneitä puhujia olivat puolestaan past Jafet Räty Sotkamosta ja rov Robert Makkonen Pyhäjärveltä – ja tietenkin ”Malmivaaran pojat” Väinö ja Arvi! Väinön poika Paavo Malmivaara pääsi liturgiksi jumalanpalvelukseen. Puhujista myös past Valter Mäkelä (myöh. Mikonmäki) oli toiminut pappina Kiuruvedellä.

Juhlapuheen piti kouluneuvos Matti Pesonen, näin oli tapahtunut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1924.

Juhlien teema
Juhlien kaikkiaan neljissä seuroissa useimmin toistuvaksi puheen teemaksi nousi Aku Rädyn alkuseuroissa käyttämä kehotus: ”Puhukaa tälle kansalle Kristuksesta, ei mistään muusta.” Kehotus sopii varmasti kaikille juhlille, myös Kiuruvedelle ja 1930-luvulle. Tuolloinhan elettiin isänmaallisten nuorisojärjestöjen vahvaa nousukautta. Kuuluiko kehotuksessa myös varovainen toivomus: pysytäänhän aiheessa?

Aiheessa pysyttiin. Usein ajateltiin nuoria. Elias Simojoki toivoi puheessaan erityisesti muistettavan nuorisoa ja äsken rippikoulunsa käyneitä, ”jotka vaeltavat vaarojen keskellä”.

Ajan arvoja
Kaikki Kiuruveden kauppaliikkeet pidettiin suljettuina juhlien pääpäivänä keskiviikkona klo 8-12. Kylällä oli kyllä 15000 vierasta, mutta kirkkoaikana ei tarvita palvelua. Noin ajateltiin vuonna 1935!

Juhlilla sanottua:
”Eräs herännyt äiti sanoi ennen kuolemaansa, kun hänen kodistaan lähdin: ”Käy puhumassa minun lapsilleni Kristuksesta! Ei saa puhua kuin Kristuksesta, sillä tiedän, että on paljon puhujia, jotka puhuvat minun lapsilleni muista asioista.” Luulen, että jos Herra saisi puhua täällä meille puhujille, hän sanoisi: ”Puhukaa, rakkaat Suomen papit ja maallikot, tälle kansalle Kristuksesta. Älkää puhuko muusta. Kertokaa Kristuksesta, joka kantoi meidän sairautemme.” Olkaa tervetulleita näille juhlille! Puhukoon armon Herra. Me koetamme kuunnella!” (Aku Räty alkuseuroissa)

”Meitä pyydettiin täällä puhumaan vain Kristuksesta. Isät ja äidit! Kun te puhutte rakkaille lapsillenne Jeesuksesta - ja teettehän te sen toki kaikki – niin sanokaa heille, että Jeesus on meidän Herramme ja ettei kukaan muu sellaiseksi kelpaakaan. Pyytäkää painaa heidän tuntoihinsa tämä tinkimätön totuus, että heidän on seurattava Jeesusta! Näin puhukaa Kristuksesta kotonanne kaikille niille, jotka siellä ovat ympärillänne.” (Väinö Malmivaara saarnassa)

”Juhlakansa veisasi juuri virressään: ”Kiitos, kun sun löysimme…” Niissä sanoissa on suurin kiitos juhlanvalmistajille ja parhaat terveiset kotiväelle – olemme löytäneet Herran!” (Aku Räty loppuseuroissa)

EERO SVÄRD