Juhlat 1981 - ei aitaa eikä porttia

Nuortenkoju lakkeineen ja lehtineen toi uutta väriä ajan juhlille. Juhlilla oli myös nuorille suunnattua ohjelmaa. (Herättäjä-Yhdistyksen kuva-arkisto)

Risti yhteen liitettyjen käsien välissä sekä alttariseinän juhlatunnus ”Vapahda minut vanhurskaudessasi”. (Elias Laitisen kuva)

Näissä juhlissa oltiin Sanan ja sateen alla. Monissa juhlakuvauksissa puhuttiin sateenvarjomerestä. (Herättäjä-Yhdistyksen kuva-arkisto)

Muuttuva aika
Sekä 1935 että 1955 herättäjäjuhlillemme näkyvän leimansa oli antanut herännäiskansanopistojen aktiivinen toiminta. 1981 elettiin jo toisenlaista aikaa. 1970-luvulla oli aloitettu Aholansaaren toiminnan kehittäminen. Herättäjä-Yhdistyksen siellä järjestämät rippikoulut sekä vilkastunut opiskelijatyö suurkaupungeissa olivat tämän ajan herännäisyyden nuorisotyötä.

Nuoret juhlilla
Nuoria oli aiemminkin ollut juhlilla. Nyt he näkyivät paitsi ohjelmassa myös juhlakentällä. Nuortenkojun myyntipisteen hj-paidat ja –lakit tekivät kauppansa. Nuorten itsensä kirjoittama YTY-lehti ilmestyi juhlilla. Nuoria varten oli lauantai-iltana pappilan rannassa oma erillinen ohjelmansa, nuortenillan ja seurojen yhdistelmä.

Ei vain seuroja
Perusrunko ohjelmassa säilyi, mutta oheisohjelmat seurojen väleissä lisääntyivät. Kirkossa esitettiin lauantaiaamuna Katri Taanilan Ylösnousemus –kirkkonäytelmä. Päivän ohjelman päätti kirkossa pidetty Herättäjä-Yhdistyksen kuoroveisuukurssilaisten konsertti. Oheistuotteet tulivat aikuistenkin juhlille: monen takanranssilta löytyy vieläkin näiden juhlien tulitikkuaski.

Ilman vaatimuksia
Juhlakentän alttarina oli yhteenliitettyjä käsiä kuvaava seinä, jossa käsien väliin jäi risti. Juhlatunnus ”Vapahda minut vanhurskaudessasi” löytyi kahdestakin psalmista (Ps. 31 ja 71). Tuttu nuoliristi juhlatunnuksena sai meillä körttipuvun värit harmaan, sinisen ja mustan.

Juhlien monet ulkonaiset muodot olivat muuttuneet. Ehkä näin oli käynyt myös herännäisyyden julistukselle? Jumalan avaran armon julistaminen ja kansankirkon puolustaminen nousivat monessa puheessa keskeiseen asemaan. Täällä ei haluttu korostaa ihmistä ja hänen ratkaisujaan, vaan Jumalan lahjoja. Kootusti tämä kuului jo khra Matti Pesosen tervetulotoivotuksessa:

”Aitaa juhlakentän ympärille ei ole tehty eikä porttia. Pääsylippuja ei myydä. Kaikki ovat tervetulleita, joka suunnasta – vaikka vain sivustakatsojiksi. Juhlavierailta ei kysytä, oletko herännyt, tehnyt parannuksen, uudestisyntynyt, uskossa, kuulutko kirkkoon. Kaikki ovat samassa asemassa elävän Jumalan edessä, syyllisinä.”

Juhlalukuja
Nämä 1981 juhlat olivat ensimmäiset Kiuruvedellä viikonloppuna vietetyt herättäjäjuhlat! Vieraita saapui yli 35 000, henkilöautoja 6000 ja linja-autoja 200. Yhteismajoitusta tarvitsi 4000 henkeä, yksityismajoitusta 1500 henkeä ja lisäksi 4000 vierasta yöpyi sukulaistensa luona. Juhla-alueen penkkimäärä oli kasvanut 12 km:iin ja talkoolaisia tarvittiin 1000 ihmistä. Sunnuntain jumalanpalveluksessa ehtoollista jakoi 54 pappia.

Kesä 1981 alkoi poikkeuksellisen sateisena, sademäärä ylitti kaksinkertaisesti keskiarvon. Tämä jatkui valitettavasti myös juhlien aikana: jumalanpalvelusväki oli kaatosateessa - tyynesti penkeillään! Juhlien liikennejärjestelyt menivät pehmenneitten p-paikkojen takia uusiksi. Ihme, ettei liikenne pahemmin jumiutunut!

Vahvasti paikallisväriä
Vuoden 1981 juhlien puhujissa oli poikkeuksellisen runsaasti omaan paikkakuntaamme liittyviä ihmisiä. Virassa olevat pappimme - Matti Pesonen, Jukka Iso-Herttua ja Eero Manninen – puhuivat. Eläkerovasti Viljo Porkola piti raamattutunnin ja entinen kirkkoherramme, piispa Jukka Malmivaara juhlapuheen; Tauno Konttinen puhui seuroissa. Kiuruvedellä papinvirassa olleista puhuivat myös Tatu Malmivaara, Matti Järveläinen ja Juhani Simojoki. Kiuruvetiset sukujuuret olivat myös Juhani Kärkkäisellä, Eino Murtorinteellä ja Lauri Moilasella. Nuorten seuroissa puhuivat paikallisista Tapio Jakkula, Veikko Hyvönen ja Marja-Leena Nuutinen. Kuinkahan monilla juhlilla on ollut 15 kotikentällään puhuvaa?

Piispat ja naiset
Piispakunta osallistui näille juhlille poikkeuksellisen runsaana. Arkkipiispa Mikko Juva sai saarnata jumalanpalveluksessa. Seurapuhujina piispoista olivat Paavo Kortekangas, Viljo Remes ja Olavi Kares. Arkkipiispa Martti Simojoki piti juhlien päätöspuheen ja lähtösiunauksen. Jo aiemmin mainittu Jukka Malmivaara päätoimikunnan puheenjohtajana piti juhlapuheen lauantain päiväseurojen alussa.

Juhlien pääseurojen naispuhujien lista on huomattavasti lyhyempi. Vuoden 1981 juhlilla puhui lehtori Liisa Viitaniemi (=Aku Rädyn tyttären tytär). Ei muita! Siis koko juhlilla oli yksi naispuhuja. Välillä aivan unohtaa, miten kovasti maailma on muuttunut menneinä 30 vuotena!

Juhlilla sanottua:
”Yli 90 % kansastamme kuuluu kirkkoomme. Olemme ainutlaatuinen kansankirkko, mikä on nykyisessä propagandan ja monenlaisten vaikutteiden maailmassa Jumalan ihme. On ihmisen halveksimista ja Jumalan työn tahallista rajoittamista väittää, että tällaiseen kirkkoon kuuluminen on itsensä pettämistä…

Heränneet ovat aina pitäneet kiinni kirkostaan, silloinkin, kun he ovat saaneet sen taholta vastustusta ja moitteita.

Kansankirkkomme vaarana on ajan tuskaisen kyselyn ahdistamana ryhtyä korottamaan raja-aitoja, että kirkko saisi selvemmät piirteet. Toisaalta on vaarana sanoman ja siveellisen vaelluksen vesittäminen niin, että toivon perustus katoaa elämän loputtoman erittelyn suohon…” (Jukka Malmivaara juhlapuheessa)

”…Jumalan mies Elia oli erämaassa väsynyt ja epätoivoinen, luuli kaiken olevan turhaa. Silloin enkeli tuli ja kosketti häntä: ”Nouse ja syö, sillä muuten matka käy sinulle liian pitkäksi.”

Rakkaat ystävät, masentuneet ja väsyneet matkatoverit. Jumalan enkeli sanoo meille nyt hellästi kehottavasti: ”Nouse sinäkin ystävä! Syö nyt vaan! Sinä olet pitkällä matkalla etkä muutoin jaksa. Jumala kyllä pitää muusta huolen.

Elinpäivien määrä ei ole lääkärin käsissä. Herran käsissä ne ovat.

Toimeentulomme ja elatuksemme eivät ole meidän työmme varassa. Herran käsissä ne ovat.

Lastemme kohtalo ei ole meidän määrättävissämme. Herra pitää heistä huolen.

Heränneen kansan tulevaisuus ja Suomen kirkon tulevaisuus eivät riipu meistä, vaan Herra tekee niin kuin hyväksi näkee.

Herra tuntee meidän edessämme olevan matkan. Hän tietää miten kauan se vielä kestää ja minne se vie.” (Martti Simojoki päätösseuroissa)

” Toisin kuin fariseukset ja kirjanoppineet, jotka halusivat varata Jumalan valtakunnan itselleen ja kaltaisilleen, Jeesus avasi sen kaikille… Jumalan valtakunta ei erota ihmistä lähimmäisestä.” (Mikko Juva saarnassa)

EERO SVÄRD