|
 | Lauantain aamuseuroissa sanottua |
  
|
Lauantain aamuseuroissa sanottua
|
| Juhlakenttä alkoi täyttyä mukavasti heti aamusta. Kuva: Jorma Kärkkäinen. |
|
| Viittomakielen tulkkeina Laura Sivonen (vas.) ja Maria Nousiainen. Kuva: Jorma Kärkkäinen. |
|
| Kuopion piispa Wille Riekkinenkin ehti paikalle jo aamulla. Kuva: Jorma Kärkkäinen. |
Elämää voisi verrata tauluun, jossa on kuva keskellä ja kehykset sen ympärillä. Kuva voisi edustaa itse elämää, meidän elämäämme, ja kehykset kaikkea sitä ympäröivää. Olemme ehkä joskus nähneet taulun, jossa raamit ovat hyvin leveät ja itse kuva niiden keskellä suhteellisen pieni. Voimme kysyä omalta kohdaltamme, kumpi on meille tärkeämpi, itse elämä vai sen raamit, kumpaan me haluamme satsata? Monesti näyttää siltä, että elämämme puitteet ovat paisuneet suhteettomasti. Kaikkihan me tiedämme mitä raameihin kuuluu: kaikki se ulkoinen aineellinen ja aineeton ylimääräinen hyvä, mitä haalimme aina vaan enemmän käyttöömme koskaan kyltymättä. Aineellisen hyvinvoinnin kasvattaminen on meillä jo aikaa sitten ylittänyt kaiken kohtuuden rajat. Meillä on kaikkea liikaa, kun suurin osa ihmiskuntaa kamppailee köyhyys- tai nälkärajalla.
Metsänhoitaja Tatu Ollikainen, Lapinlahti
Yhteistä meille elämän tien kulkijoille on kaipuu ja ikävä tulla vedetyksi Jumalan yhteyteen, kulkemaan Kristus-tietä. Tällä tiellä elämän syvyys ja mielekkyys avautuu myötä- ja vastoinkäymisissä. Sekin, että näemme tiemme ylle lankeavat varjot, on merkki Jumalan läsnäolosta elämässämme. Ilman valoa ei ole varjoja. Valo näyttää ihmisen epätäydellisyyden, syntisyyden ja kurjuuden, mutta myös peittää ne.
Kanttori Hanna Autio, Joensuu
Nyt minä haluan paljaaksi omista selityksistäni, häpeästäni, syyllisyydestäni ja pelostani. Että uskaltaisin nähdä itsessäni semmoisen kristityn, joka toivoo parannustaan, parempaa elämää siitäkin huolimatta, että se on kipeä tie.
– Älä anna meidän piiloutua, älä anna hyväksyä tai sivuuttaa pimeytemme taakkaa! Anna rohkeus pyytää, ”valaise varjot tiemme”.
Teol. kand. Anna Liisa Tolonen, Helsinki
Katso sinäkin nyt ympärillesi. Näetkö juhlakentällä veljiä ja sisaria vai muukalaisia? Ystäväkansa ei ole koskaan halunnut jättää kohtaamiaan ihmisiä ulkopuolelle. Se on pyrkinyt elämään todeksi VT:n kehotusta olla syrjimättä muukalaisia, ei pelkästään tämän kehotuksen takia, vaan evankeliumista avautuvan asenteen takia. Kysymys pakolaisista ja siirtolaisista on elänyt yhteiskunnassa ja kirkossakin jo useiden vuosien ajan. - - - Onko meihinkin saanut tarttua sen verran Jumalan rakkaudesta, ettemme vain säälittele ja kummastele saati vieroksu toista kieltä puhuvia ja toisenlaisiin elämäntapoihin tottuneita maahanmuuttajia, vaan pidämme heitä aidosti omina veljinämme ja sisarinamme?
Rovasti Mikko Peura, Tampere
Kooste: Saara Kilvensalmi
|
|
