|
|
Aattoseuroissa sanottua
Tervetuloa herättäjäjuhlille! Tervetuloa Kiuruvedelle! Tervetuloa Ylä-Savon lempeisiin järvimaisemiin ja kirkonmäelle. Sinua on odotettu. Kun olet siinä juhlakentällä, tai matkalla tänne, me kiuruvetiset ja yläsavolaiset ystäväsi koemme, että unelmamme ovat toteutuneet. Sinä tulit.
Paitsi kauniit, meille rakkaat maisemat, kohtaat täällä aidon savolaisen immeisen, jolla on utelias suhtautuminen sinuun. Hän selvittää käden käänteessä, missä ollaan ehken tavattu aikaisemmin, vai ollaanko sitä kenties ihan sukulaisia.
Ja ollaanhan toki! Saman Taivaallisen Isämme lapsia kaikki! Hän hyvyydessään on sallinut meidän tulla jälleen yhdessä koolle, kuulemaan Sanaansa, veisaamaan yhdessä ja tapaamaan toisiamme. Suuret seurat ovat alkaneet. Ole tervetullut!
Lehtori Arja Pentikäinen, Kiuruvesi
Herännäisyys on ollut syvänä pohjavirtana kautta historian Kiuruveden ja kiuruvetisten elämässä. Se on antanut elämälle suuntaa ja tarkoitusta. Erilaisista poliittisista näkemyksistä riippumatta usko Taivaan Isän johdatukseen on kantanut ja yhdistänyt vaikeina aikoina. Myös hyvästä on noussut kiitos sinne minne se kuuluu. Se on ollut arjessa olevaa uskoa ilman sen suurempia korostuksia
Kaupunginjohtaja Erkki Strömmer, Kiuruvesi
Olet ehkä tullut suurin odotuksin ja aivan kuin kerjäten vastauksia kysymyksiisi. Unohda ne kysymykset, unohda kaikki kysymyksesi, Hän tuntee ja tietää kyllä, mitä sinä tarvitset. Kun on Hänen aikansa, Hän vastaa kyllä. Voi olla, että näillä juhlilla ei vielä jokaiseen kysymykseen vastata, mutta siitä olen varma, että Kristus kulkee täällä ja puhuttelee meitä varmasti aivan yllättävällä tavalla.
Diakoni Toivo Remes, Kiuruvesi
Me toimittajat haluamme kertoa ihmisten hädästä. Se on jalo tehtävä. Aineellisesta hädästä on helpointa kertoa: miten pieni on työttömyyskorvaus, kansaneläke tai sairauspäiväraha ja miten kallista ruoka, asuminen ja lääkkeet. Myös henkinen hätä voidaan sanoittaa: miten kaukana lapset ja läheiset ovat, miten kukaan ei ehdi kuunnella, kukaan ei kaipaa, millaista on olla yksinäinen ja hyödytön tai katsella vierestä, kun läheisen ihmisen elämä suistuu raiteiltaan.
Aineellisesta ja henkisestä hädästä me kerromme, mutta hengellisestä vaikenemme. Se ei kuulu tähän juttuun. Ja kuitenkin juuri se on monelle sitä kaikkein raastavinta hätää. Pääsenkö minä taivaaseen? Pääseekö läheiseni? Joudunko kadotukseen? Saanko syntini anteeksi? Armahdetaanko minua?
Kun annamme palstatilaa aineelliselle ja henkiselle hädälle, mutta vaikenemme hengellisestä, latistamme ihmisen olennoksi, jolla on ruumis ja henki, muttei sielua.
Toimittaja Katri Eskelinen, Lapinlahti
Kristittyinä me tarvitsemme Jumalan sanan valoa. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps.119:105). Pieni lamppu voi valaista vain seuraavan askeleen, suuri valo näkyy kauas. Juhla-alueen keskellä oleva kirkko on kuin majakka. Se näkyy kauas päivänvalossa ja se näkyy keinovalaistuna pimeässä. Se on jokahetkisenä muistutuksena ja kutsuna vaeltaa valon lapsina, kehotuksena suunnata askeleemme sanan viitoittamaa tietä. Jumalan sanan valo valaisee meidän aikuisten, meidän lastemme ja lastenlastemme elämän vaellusta. Jumalan valosta riittää kaikille.
Rovasti Osmo Korkalainen, Kiuruvesi
Kooste: Saara Kilvensalmi
|
|
|
| Arja Pentikäinen. Kuva: Anu-Maarit Ikola. |
Erkki Strömmer. Kuva: Anu-Maarit Ikola. |
Toivo Remes. Kuva: Anu-Maarit Ikola. |
|
|
|
| Katri Eskelinen. Kuva: Anu-Maarit Ikola. |
Osmo Korkalainen. Kuva: Anu-Maarit Ikola. |
Juhlakansaa. Kuva: Anu-Maarit Ikola. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
