Sepän pajasta eväitä mukaan
|
Pohtijoita Sepän pajalla. Kuva: Liisa Kudjoi. |
|
"Seppä" Paavo Kettunen. Kuva: Liisa Kudjoi. |
|
"Seppä" Taina Manninen. Kuva: Liisa Kudjoi. |
Vanhassa tapulissa Kiuruveden hautausmaalla on viileää ja hiukan hämärääkin. Penkeillä istuu ja seiniin nojailee väkeä. Yksi istuu aivan hiljaa ja nyökyttelee, kun toinen kyselee, miksi uskoa on alettu hävetä. Esimerkiksi ravintolassa kukaan ei risti käsiään ennen ateriaa.
Yhdessä mietitään körttiläisyyteen kuuluvan myös hienotunteisuuden ja häveliäisyyden. Tuumitaan, josko on tervettäkin, ettei uskonnolla hyökätä toisten kimppuun vaan halutaan kunnioittaa pienen ihmisen arkuuttakin uskonnollisuudessaan.
– Kirkkokahvit pitäisi olla ainakin yhtä usein kuin ehtoollinen, herättelee professori ja pappi Paavo Kettunen keskustelua.
Hän ehdottaa, että ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus pohtia yhdessä niitä ajatuksia, joita saarna on herättänyt. Voitaisiin jakaa yhdessä koettua. – Minä olenkin meidän seurakunnassamme sanonut, että säästäkää mistä muusta vaan, mutta ei kirkkokahveista, höystää Taina Manninen. Moni tuntuu olevan samaa mieltä, mutta yksi naisista sanoo jumalanpalveluksen olevan hänelle suoraa puhetta Jumalan kanssa, hän ei kaipaa kirkkokahvikeskusteluja siihen päälle. Kiuruveden herättäjäjuhlilla on ensimmäistä kertaa otettu käyttöön kamarikeskustelut. Niitä on kyselty ja Kettusen mukaan isoilla juhlilla on aina niitäkin, jotka ovat tulleet yksin ja haluavat purkaa tuntojaan. Esimerkiksi juuri heille Sepän pajan kamarikeskustelut on järjestetty. Vanhassa tapulissa oli pitkin lauantaipäivää kamarikeskusteluja, joissa puhe lainehti äärestä toiseen. Välillä puhuttiin uskon näkymisestä arjessa, välillä muisteltiin sankarivainajia arkuissaan sodan aikana. Joku kävi kysäisemässä Aku Rädyn hautaa ja muistelee hänen olleen huumorintajuinen, kuten vanhat körttiukot usein. – Tätä ei markkinoida niin, että täällä kaikki asiat selviää, mutta ehkä joku täällä saa ensimmäisen kerran sanottua asian, joka on painanut mieltä, miettivät ensimmäisen Sepän pajan vetäjät Kettunen ja Manninen. Kettusen mukaan ihmisille on haluttu antaa tila, johon tulla vapaasti. Ainakin lauantain ensimmäisessä pajassa kävijöitä riitti. Vieressä istuvan kanssa oli helppo jakaa ajatuksia, tai istua vain ihan hiljaa kuuntelemassa, kuinka toinen oli raamattutunnin kokenut.
Liisa Ängeslevä 10.7.2010
|