Tunnelmaa ja tapaamisia tapulissa

Haapajärven rannalla, kirkon kainalossa seisoo 200-vuotias kellotapuli katsellen yli kirkkomaan. Aikanaan tapulin portaita kapusivat tunnolliset kellonsoittajat tiedottamaan seurakuntalaisille kutsua Jumalan Sanan ääreen, pyhäpäivän rauhan alkamisesta sekä myös suruviestejä maallisen vaelluksen päättymisestä. Kellonsoittajien askeleet portaissa ovat vaienneet jo vuosia sitten, mutta tapulin kellot eivät. Nykyisin kellot kumahtelevat sähköisen komennon saatuaan tarkasti ja luotettavasti, mutta joidenkin tarkkakorvaisten mukaan ilman soittajan ”kädenjälkeä”.

Tapuli ehti elää hiljaiseloa vuosia, kunnes lähetystyön puuharyhmä huomasi kesäiltaisin kirkossa järjestettyjen tilaisuuksien jälkeen kirkkokansan kaipaavan paikkaa, jossa nauttia kupponen kahvia tai teetä viipyillen kiireettömästi kauniilla kirkkomaalla. Tapulin ovet avattiin ja sinne saatiin loihdittua idylli, joka sopii mainiosti juuri tähän tarkoitukseen: hetken viivähdykseen ja virkistävään tapaamiseen kauniin järvimaiseman äärellä. Kaukana kiire ja melu, kaukana arki ja työ, kaukana kavala maailma.

Tapulikahvila on herättäjäjuhlien aikana ollut suosittu suvantopaikka kirkossa järjestettyjen juhlatapahtumien aikana. Moni on kolkutellut tapulin ovia myös päiväsaikaan, vaikka kahvila on avannut ovensa vasta iltaisin. – Kysyntää on ollut enemmän kuin olemme pystyneet pitämään kahvilaa auki, toteavat Aune Laurila ja Paula Nikula, jotka ovat juhlien ajan tehneet talkootyötä päivisin mediakeskuksen kahvilassa. Apuna on ollut myös Paula Nikulan pojantytär Mila Nikula Tampereelta.

Myös Haapajärven urkujuhlien aikaan tapulikahvila on ollut avoinna. Silloin tunnelma on toinen pimenevässä syysillassa. Mutta aina kokemisen arvoinen – unohtamatta kotitekoisten leivonnaisten suomaa makukokemusta!

teksti:Tarja Myllylahti