Talkoohenki elää sittenkin
Talkoolaiset pääsivät ensimmäisinä testaamaan juhlakentän penkkejä talkooseuroissa.
Talkooseurat osoittivat. Sotkamosta ja Kainuusta löytyy sitä vanhaa, perinteistä talkoohenkeä.
Myönnän sen suoraan. En uskonut Sotkamon Herättäjäjuhlien onnistumiseen. En uskonut löytyvän talkoolaisia. Pysyin uskossani vahvana aina viime viikkoihin asti, kunnes alkoi näkyä merkkejä suuresta sitoutumisesta juhlien järjestämiseksi täällä Sotkamossa.
Toimikuntien puheenjohtajat, pääsihteerit ja monet muutkin olivat tehneet tietenkin raakaa työtä jo kuukausien ja vuosien ajan. Monet muutkin olivat mukana. En kuitenkaan uskonut ihmisten lähtevän liikkeelle.
Se on nyt tapahtunut. Ensi merkit näkyivät jo muutamia kuukausia sitten. Ihmisiä tuli läheltä ja kaukaa. Maanantaina pidetty talkoolaisten infopäivä oli suurenmoinen kokemus. Myös seurat ja yhteisöt ovat lähteneet liikkeellä. Nyt torstain talkooseuroissa puhuneen Mauno Kuvajan sanoja lainaten ”voimme pysähtyä, hiljentyä, olla ja odottaa, mitä tuleman pitää.”
- Ovatko juhlat onnistuneet, kun väkeä tulee runsaasti ja kaikki sujuu kitkattomasti, Kuvaja kyseli.
- Onko elämässä kaikki silloin hyvin, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat. On kuitenkin niin, että on kesä millainen tahansa, se kuitenkin on kesä, Kuvaja jatkoi.
Syvällä sieluissamme ymmärsimme, miten Kuvajan sanoma liittyi torstain talkooseurojen alkupuheenvuoroon.
Ajatuksia herättäneet seurat alkoivat Sauli Typön historiallisella katsauksella ensimmäisistä juhlista vuosikokousseuroina yli 120 vuotta sitten. Silloin ”odotettiin Herraa saapuvaksi” ja todettiin virren helkkyessä ”hänen olevan jo täällä seuroja ahkerasti talkoilla valmistellessa.” Emilia Pulkkinen muistutti meidän olevan ”Jumalan talkoolaisia, sillä olemme Hänen asiallaan.”
- On siis hyvä tulla juhlaristin eteen, Vapahtajan kasvojen eteen, rukoilemaan, veisaamaan ja tapaamaan ystäviä, Sirkku Rinnekari muistutti.
- Eikä täällä ole ulkopuolisia, sillä evankeliumi kuuluu kaikille, sanoi Kari Kormilainen päätöspuheenvuorossaan.
Näitä isoja seuroja on valmisteltu rukouksella. Kun rukoillaan ja veisataan, siis veisataan ja rukoillaan, merkillisellä tavalla myös juhlapaikkaan tarttuu joku siunauksen ja Jumalan läsnäolon hippunen. Se on kuin lepopäivän pyhittämistä. Sehän pyhitetään Jumalan Sanalla ja rukouksella. Näin tehden tapahtuu ihme ja Herra saapuu keskellemme. Talkoopäivätkin tuntuvat sunnuntailta.
Antti Lankinen
