Jyrki Jormakka
Perjantai 2.7.2021
aattoseurat klo 18.00
Jyrki Jormakka
Hyvät juhlavieraat. Koen syvänä ilonaiheena sen, että Kauhavan herättäjäjuhlien aika on tullut. Täällä paikan päällä me juhlajärjestelijöinä odotimme enemmän. Olisi ollut riemullista kohdata kahden vuoden jälkeen ystäväkansaa kasvokkain. Toukokuun aikana tuli vastaan hetki, jolloin oli pakko tehdä päätöksiä. Terveysturvallisuuden epävarmuus johti viime kädessä siihen, että nyt kohtaamme virtuaalisesti. Kasvokkain kohtaaminen jää odottamaan aikojen paranemista. Kodeissa ja ystäväpiireissä vietettävissä Kauhavan herättäjäjuhlissa on varmasti oma siunauksensa. Samalla uskallan sanoa, että myös kauhavalaisille juhliin valmistautuminen on tuonut mukanaan monenlaista siunausta. Satojen ihmisten yhteistyötä, toivoa ja rukousta. Toteutuneen ja toteutumatta jääneen työn keskellä on suuri ilo toivottaa teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi Kauhavan herättäjäjuhlille.
Muutama viikko sitten havahduin olohuoneessani erikoiseen ääneen ikkunan ulkopuolella. Avasin päivänpaahteen suojaksi kääntämäni kaihtimen. Ikkunalaudalla istui iso rastaan poikanen. Se katsoi minua päätään kallistellen. Valitettavasti lintujen elekieli on kaukana kaikista osaamisalueistani. Silti koin katseen uteliaisuutena. Pienen tovin kuluttua rastasjuniori hyppäsi vaappuvin siivin alas nurmikolle ja jatkoi matkaansa suuren kuusen suojiin. Näin rastaslapset elävät viimeiset vaiheensa vanhempiensa turvassa. Ne jättävät pesän, opettelevat syömään ja lentämään kunnolla vanhempien valvovien silmien alla.
Siipeis suojaan. Juhlatunnus on lainattu Lina Sandellin skoonelaiseen kansansävelmään sanoittamasta virrestä. Sanatarkka käännös ruotsinkielisestä virsikirjasta sisältää meille tutuista sanoista poiketen siipiä koskevan adjektiivin. ”Levitä avarat tai laajat siipesi, oi Jeesus, ylleni.”
Lintuemoon viittaavan symboliikan taustalla on mitä ilmeisimmin Vapahtajan sanat jerusalemilaisille: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan.” Lintuemo levittää siipensä. Yhdessä kutsuhuudon kanssa poikaset koontuvat avarien, laajojen siipien suojaan. Evankeliumin sanoma on se, että poikaset näkevät yhä ympärilleen. Ne huomaavat vaaran ja samalla toisensa. Poikaset tulevat lasketuiksi, kuin nimeltä kutsutuiksi. Jokainen ja yhdessä. Jumalan suunnitelmaan kuuluu osoittaa kutsunsa ja suunnitelmansa. Viesti on vahva. Luonani on pelastus. Apu vaaraan ja hätään. On tärkeää, että Jumala ei kätke katoavaisuuden ja tuhon voimia untuvikkojensa nähtäviltä. Kasvu ja turvallinen elämä voi perustua vain siihen, että poikueena koemme annetun elämän lahjana ja varjelemisen arvoisena mahdollisuutena. Kristusemon armon siivet yllä ja toinen toisemme tuki ympärillä.
Jumalan turva kasvaa turvatusta vaaran näkemisestä tarvittaessa vieläkin suuremmaksi. Kaikkein pahimman keskellä tulee välillä esiin myös salattu Jumala. Poikaset suljetaan silloin kokonaan emon sulkapeitteen sisään. Sieltä ei enää näe mitään. Pimeydessä on tyydyttävä siihen, että Kristus taistelee puolestamme. Hän tekee parhaansa, vaikka emme tavoittaisikaan tietoa siitä, mitä on käynnissä. Meiltä menevät ohi opetuslasten kokemalla tavalla Getsemanen rukoukset ja lupaus hajottaa temppeli. Samoin käy toisinaan oman elämän kärsimyskokemuksille. Ymmärtämisen ja syiden asemasta joudumme tyytymään siihen, että suojelijan tahto on salassa.
Juhlatunnuksen virressä käperrytään lopulta täysin armon varaan. Anteeksiantamus luo uuden mielen suurille ja pienille. Armo on lähellä jokaista pyytävää, Jumalan varjelus kuuluu kaikille. Tämän ihmeellisen evankeliumin äärellä on syvä ilo kokoontua viettämään myös Kauhavan herättäjäjuhlia.
Jyrki Jormakka.
 | Puhe pdf-muodossa. |
