Isonkyrön Vanha kirkko

Isonkyrön harmaakivikirkon paikalla oli perimätiedon mukaan ennen sitä puukirkko. Vuosilukua 1304 pidetään puukirkon rakentamisvuotena, mutta rakennus saatettiin tehdä myös 1200-luvun lopussa.

Uusien, myös luonnontieteellisiin menetelmiin perustuvien kirkkotutkimusten mukaan kivikirkko muurattiin keskiajan lopussa. Kirkon vanhin säilynyt osa on pohjoispuolen tiilisakaristo, joka otaksutaan rakennetun vuonna 1514. Runkohuone eli kirkkosali tehtiin puukirkon tilalle 1520-luvulla. Eteläsivun asehuone on rakennettu viimeistään 1530-luvun alkuun mennessä.

Kirkon rakennustyöt jäivät kuitenkin 1520-luvulla alkaneen uskonpuhdistuksen aiheuttamien talousongelmien takia kesken. Rakennusta ei esimerkiksi holvattu tiiliholvein kuten oli suunniteltu.

Kirkkoherra Jaakko Geet maalautti pyhättöön vuoden 1560 tienoilla ainutlaatuisina pidetyt seinämaalaukset. Kyrön kirkkoruhtinaana tunnettu rovasti teetti maalaukset omin varoin.

Kirkossa on myös arvokasta keskiaikaista esineistöä.

Vainajat haudattiin vuoteen 1770 asti kirkon lattian alle. Sen jälkeen vainajia alettiin siunata kirkon ulkopuolisiin hautakammioihin. Tästä tavasta luovuttiin vuonna 1829.

Arkkitehti C. L. Engel laati vuonna 1839 suunnitelman ahtaaksi käyneen kirkon muuttamisesta ristikirkoksi. Hanke ei toteutunut. Seurakunta rakennutti sen sijaan uuden kirkon, joka valmistui vuona 1877.

Nykyään kirkko on kesäkäytössä. Se on suosittu konsertti- ja vihkikirkko.

Vanha kirkko, Museotie 3. Isonkyrön opaskerhon oppaat päivystävät kirkossa pe 6.7. klo 12−19.30, 7.7. klo 12−20 ja su 8.7. klo 12−16.