Portaanpään juhlakirjaa ryydittää runsas kuvitus

Portaanpään kristillisen opiston juhlakirja kuvaa herännäisopiston ja herännäisyyden matkaa ankarista ja maailmaa vieroksuvista näkemyksistä avaraan ja erilaisuuden sallivaan kristillisyyteen.

”Armonkerjäläisten akatemia – Portaanpää 1923–2023” on runsaasti kuvitettu tieto- ja historiateos, jonka kirjoittaja Eija Taskinen-Tuovinen on Portaanpään äidinkielen, kirjallisuuden ja viestinnän lehtori ja filosofian tohtori. Taskinen-Tuovisen kirkkohistorian väitöskirja körtti-identiteetistä tarkastettiin vuonna 2021. Portaanpään juhlakirjan alkuosa pohjautuu hänen väitöstutkimukseensa.

– Innostuin saatuani vahingossa käsiini opistolaistekstejä. Luin ja ajattelin, että näitä pitää hyödyntää.

Opiston johtajien ja opiskelijoiden muistiinpanot, pöytäkirjat ja muut dokumentit alkoivat elää, teostaan herättäjäjuhlien juhlatorilla esitellyt Taskinen-Tuovinen muistelee.

– Hyödynsin aineistoa ikään kuin olisin jutellut ihmisten kanssa. Kirjastani halusin sellaisen historiateoksen ja tietokirjan, jonka kuka hyvänsä pystyy lukemaan.

Ankara perhe

Lapinlahdella sijaitsevan Portaanpään opiston alkuaikoina armonkerjäläisyys ilmeni ihmisen surkeutena ja riittämättömyyden tunteina. Opistoa liki 40 vuotta johtanut Vilho Pesonen oli näkemyksiltään tiukka.

– Opisto oli vähän kuin luostari. Nuoret haluttiin pitää erossa maailmallisuudesta. Opiston tehtävänä oli vahvistaa herännäisyyden konservatiivista ja patriarkaalista perinnettä, Taskinen-Tuovinen kertoo.

– Toisaalta opisto oli hyvin yhteisöllinen, ja opistoperhettä pidettiin tärkeänä.

Naiset kiinnostuivat asemastaan

1930-luvulla isänmaalliset aatteet vaikuttivat myös opistolaiselämään ja näkyivät Portaanpäässä modernin maailman ilmiöinä, joita voidaan luonnehtia esimaallistumiseksi.

– Virsien tilalle tuli isänmaallisia lauluja, ja pojat lähtivät sunnuntaisin suojeluskunnan harjoituksiin.

Portaanpään tyttöjä alkoi puolestaan 1930-luvulla kiinnostaa naisen asema herännäisyydessä.

– Esimerkiksi Hengellisessä Kuukauslehdessä oli kirjoitettu vain siitä, mitä miehet olivat tehneet herätysliikkeessä. Myös Portaanpäässä oli sellainen ilmapiiri, että naisista ei ole puhujiksi eikä päättäjiksi, Taskinen-Tuovinen selvittää.

Portaanpään henki

Uusia tuulia ja näkemyksiä kansanopistoon toi myös 1960-luku. Maailma ja nuoret muuttuivat vääjäämättä. Kaikki opistolaiset eivät enää tulleet heränneistä kodeista, ja kouludemokratia vapautti opistojenkin ilmapiiriä.
Muutos on jatkunut.
– Jos jokin herätysliike on muuttunut, niin herännäisyys. Konservatiivisesta, patriarkaalisesta ja ankarasta herätysliikkeestä on tullut suvaitsevainen ja erilaisuuden hyväksyvä. Sama muutos on tapahtunut kansanopistossa.
Portaanpääläiset, opiskelijat, opettajat ja entiset opistolaiset, puhuvat Portaanpään hengestä.
– En osaa tarkasti sanoa, mitä se on. Ehkä se on sitä, että jokainen saa olla itsensä ja kaikenlaisia näkemyksiä yritetään kunnioittaa, Taskinen-Tuovinen miettii.
Vuodesta 2015 lähtien Portaanpäässä on ollut paljon myös maahanmuuttajaopiskelijoita, jotka käyvät siellä peruskoulun.

Teksti: Elina Koski

Kuva: Heikki Hakanen