Juhlien rakentaja

Pari vuotta sitten rakennusinsinööri Taisto Hintsanen, 70, sai puhelinsoiton. Vantaan herättäjäjuhlien järjestelyvastaavat olivat kuulleet, että hän oli ollut rakentamassa Vantaan lähetysjuhlia 2000-luvun vaihteessa.

Nyt oli tarjolla vastaava tehtävä kenttätoimikunnan puheenjohtajana, juhla-alueen rakennus- ja purkutöissä.

– Pyysin vuorokauden miettimisaikaa. Kysyin vaimon mielipidettä, ja hän lupasi.

Hintsanen ei tuntenut juhlia ennestään, mutta vantaalainen seurakuntaelämä on hänelle sitäkin tutumpaa. Hintsaset muuttivat Päiväkumpuun, Rekolan seurakunnan alueelle, 1980-luvun lopulla.

– Soitin silloin kirkkoherra Jukka Yrjölälle ja kysyin, mitä tarjottavaa seurakunnalla on miehelle, jota kiinnostaa filosofia ja uskonto. Hän kysyi jotain taustatietoja ja lupasi, että seurakunnasta otetaan yhteyttä.

Seurakunnasta soitti työntekijä, joka harrasti kamppailulajeja. Urheilutausta sinetöi yhteisen aaltopituuden. Nuoruudessaan Sulkavalla Hintsanen harrasti, ja kokeili vielä nelikymppisenäkin, mäkihyppyä.

– Sitä tunnetta, kun laskee alas mäkeä ja ponnistaa lentoon, ei voi kokea missään muualla. Nuoruuden urheilusaavutuksillani olen kai päässyt näihin asti ilman pillereitä.

Hintsasesta tuli aktiivinen seurakuntalainen. Välillä siihen sisältyi myös työryhmiä ja luottamustoimia.

– Pyrin käymään kirkossa joka sunnuntai.

Melkein ihmeenä Hintsanen kertoo pitävänsä sitä, että hänenlaisensa hulttiopoika on voinut kohta 20 vuotta jakaa ehtoollista. Tosin ulkopuolisen on vaikea nähdä hulttiomaisuutta ammattiopisto Varian eläkkeellä olevassa, monia kehityshankkeita ideoineessa opettajassa.

– En suunnitellut ryhtyväni opettajaksi, mutta yritykseni konkurssin jälkeen minulle osoitettiin se työ. Keskikoulussa minut heitettiin tuon tuostakin pellolle. Kerrankin ajettiin ulos luokasta, vaikken ollut edes koulussa.

Tule sellaisena kuin olet

Eläkeiän harrastuksekseen Taisto Hintsanen löysi ikonimaalauksen.

– Ensimmäisellä kurssilla ei edes koskettu pensseleihin, vaan keskityttiin ikonimaalauksen hengelliseen puoleen.

Myöhemmillä kursseilla on sitten maalattukin. Hintsasen hiljainen pyhään valmistautuminen alkaa perjantaisin yli kolmituntisella sessiolla ikonimaalauksen äärellä.

Kesällä kaksi vuotta sitten Hintsanen matkusti bussiretkellä ensimmäisille herättäjäjuhlilleen Lapualle.

– Juttuseuraa löytyi. Matkalla juteltiin ja laulettiin. Ilmapiiri oli vastaanottavainen ja hyväksyvä. Perillä olivat edessä syventävät opinnot: Ole sellainen kuin olet. Tule sellaisena kuin olet. Armo riittää.

– Eniten minua rakennusmiehenä hämmästytti se, että noin 20 minuuttia päätösseurojen polvirukouksen jälkeen penkit oli koottu siististi pinoihin ja juhlakenttä oli roskaton.

Paluumatkalla Hintsanen huomasi, että on körtti. Etukäteen hän ei sitä tiennyt.

Teksti Ulla-Maija Vilmi

Kuva Hans von Schantz

Juttu on julkaistu myös Hengellisessä Kuukauslehdessä