Merja Lampila

Puhe pdf-muodossa.

Sunnuntai 4.7.2021
aamuseurat klo 8.00
Merja Lampila

Tässä yhtenä päivänä voi sanoa, että harmitti ja aika kovasti. Olin tulossa kotikäynniltä autolleni ja huomasin jo kaukaa pysäköintilapun. Se harmitti kovasti, koska en ollut tajunnut, että olin pysäköinyt autoni pysäköintialueelle. Täytyi oikein käydä varmistamassa, että merkki löytyi sieltä. Se, mikä minua siinä eniten harmitti, oli se, että en ollut tiennyt tekeväni väärin. 

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet tehnyt tietämättäsi jotain väärää? Se harmittaa juuri sen takia, ettei tiedä tekevänsä väärin. Ei ole tarkoittanut uhmata lakia ja järjestystä.

Joskus mietin syntiä, että miten me tajuamme synnin. Väärin tekemistähän syntikin on. En ole koskaan oikein ymmärtänyt heitä, jotka osaavat kovin selkeästi määritellä mitä synti on ja mitä se ei ole.

Jumalanpalvelusta vietettäessä ja liturgina, kun mietin johdatusta synnintunnustukseen, ajattelen usein seurakuntalaista, joka tulee kirkkoon ehkä hyvin iloisesti ja hyvällä mielellä, elämä hymyilee. Miten hän kokee synnintunnustuksen tai johdatuksen synnintunnustukseen? Onko se jotain etäistä, käsittämätöntä, vai tuntuuko se ylipäätään edes tarpeelliselta, kun ei tunnu mitenkään syntiseltä, ei ole tehnyt mitään väärää? Onko silloin jotenkin epäkelpo koko jumalanpalvelukseen tai kevytmielinen, jos ei tunnu syntiseltä?

Mitä me ylipäätään pidämme syntinä? Ja kuinka usein huomaan keskusteluissa ja pohdinnoissa, että syntiä ovat aina ne asiat, jotka eivät koske omaa itseä, omaa tekemistä.

Mediassa yleinen mielipide on aika ankara tänä päivänä. Siellä tuomitaan ihmisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Toisesta sanotaan aika herkästi omat mielipiteet ja arviot kuulematta sitä, mitä siellä taustalla on. Ja tämä koskee myös usein julkisuuden henkilöitä, jotka joutuvat yleiseen keskusteluun ja tuomittavaksi. Jotenkin tuntuu tiukemmalta kuin aikaisemmin. Me olemme aika armottomia toisiamme kohtaan.

Olen miettinyt sitä, että ymmärrämmekö enää ollenkaan sitä, että me olemme inhimillisiä ja että me teemme vääriä tekoja, ja aina emme edes tiedä sitä. Mutta se synti, miten se pitäisi määritellä?

Rippikoulussa opitaan, että synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se onkin enemmän kuin vain yksi teko.  Synti onkin paljon suurempi asia kuin jokin teko. En tarkoita sitä, että yksittäinen väärin teko olisi jotenkin vähemmän väärä, vaan tarkoitan synnin syvyyttä. Olen ajatellut synnin olevan ikään kuin peili, joka ei näytä kaikkea oikein, vaan vääristää kaiken. Siksi minun on vaikea ymmärtää heitä, jotka sanovat tiettyjä tekoja, että ne ovat vääriä. 

Muistan 90-luvulla, kuinka nuoret saattoivat tulla aika ahdistuneinakin kysymään pastorilta, että miksi joku asia on syntiä, farkut tai meikkaaminen. He olivat kuulleet näin sanottavan jossakin hengellisissä tilaisuuksissa. Nuoret olivat hätääntyneitä, koska heille tutut asiat olivatkin nyt syntiä. Heidän kanssaan pohdiskelin synnin olemusta ja yritin löytää sille muita määreitä kuin vain tekoja. Enhän minä voisi asettua kenenkään yläpuolelle ja sanomaan, mikä teko on väärä ja mikä oikea.

Meidän ihmisten syntisyys on enemmän kuin teko. Ja mikä tärkeintä, me emme yksin pääse irti synnistä. En edes silloin, kun elämme mahdollisimman hyvää elämää, teemme hyviä tekoja. Silloinkin me olemme syntisiä. Koko ihminen on synnin alla, minä olen kokonaan joka solullani synnillinen. Minä tarvitsen syntiin parannusta ja pelastusta. Minut pelastaa synnistä yksin Jeesus. Jeesus on minulle se puuttuva osa, joka pelastaa minut. Vain Jeesus voi korjata elämämme peilin, että se näyttäisi kaiken oikein.  Mutta sitä ei tapahdu vielä, ehkä sitten kerran taivaassa. 

Täällä olemme synnin alla, kun teemme vääriä tekoja tai teemme kaiken oikein. Jossain kohtaa kuin välähdyksenomaisesti näemme niitä hetkiä, kun tajuamme mitä olisi olla synnitön. Se tapahtuu jo osittain silloin, kun rakkaus ohjaa meitä näkemään lähimmäisemme ja hänen tarpeensa. Silloin kun itsekkyys hetkeksi hellittää ja kohtaamme toisemme niin tutun kuin vieraan tasa-arvoisesti. Silloin Jeesus kirkastuu.

Vastauksena Siionin virsi 134.