Simo Korkalainen

Puhe pdf-muodossa.

Torstai 1.7.2021
talkooseurat klo 18.00
Simo Korkalainen

Pettymys.

Siinä sana, joka kuvaa ehkäpä parhaiten tunnelmia täällä Kauhavalla. Vuosi sitten juhlat siirrettiin vuodella ja silloin ilmassa oli toiveikkuutta: ensi vuonna sitten. Mutta nytkään juhlat eivät toteudu toivotulla tavalla.

Toisaalta ilmassa on ollut myös helpotusta. Kun toukokuun puolivälissä tehtiin päätös juhlien toteuttamisesta virtuaalisena, osa koki helpotusta. Yli vuosi oli odotettu ja jännitetty, miten herättäjäjuhlien käy. Kun päätös tuli, tuli mukana myös helpotus siitä, että odotus ja jännitys päättyi. Mutta samalla tuli myös pettymys. Ei kunnon juhlia tänäkään vuonna.

Pettyneitä on varmasti paljon myös Kauhavan ulkopuolella. Monet teistä, jotka nyt seuraatte eri vastaanottimista näitä talkooseuroja, odotitte kovasti pääsyä Kauhavalle ja herättäjäjuhlille. Kovasti olisitte halunneet tulla tänne ja kovasti olisimme halunneet teidät ottaa vastaan, mutta näin kävi. Pääsette Kauhavalle vain näin virtuaalisesti.

Olihan tämä mahdollisuus, että juhlat pidetään virtuaalisena, olemassa reilun vuoden ajan. Tulin tänne pääsihteerin tehtävään helmikuussa ja tiesin koko ajan, että näin voi käydä. Mutta silti, kun päätös tuli, oli se kova pettymys myös minulle. Olimme miettineet erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla olisimme voineet pitää juhlat tai ainakin pitkittää päätöstä. Yksi ajatus oli se, että olisimme ulkoistaneet juhlaravintolan. Olisimme myyneet myyntipaikkoja, joihin yrittäjät olisivat voineet tulla myymään erilaisia ruokia. Ruokatilaukset olisi pitänyt vahvistaa kuukautta ennen. Tuhansien ruoka-annosten tilaaminen olisi ollut iso riski, kun varmuutta juhlien pitämisestä ei ollut.  Ulkoistamalla juhlaravintolan olisimme välttyneet sen ottamiselta.

Mietimme myös juhlien siirtämistä elokuulle, jolloin rokotukset olisivat ehtineet pitemmälle. Ja mietimme myös sitä, että juhla-alue olisi jaettu pienempiin erillisiin alueisiin. Näissä molemmissa tuli vastaan niin paljon käytännön hankaluuksia, että jouduimme niistä luopumaan. Ja nyt kokoonnumme näin virtuaalisesti, mutta toivottavasti olette järjestäneet eri puolille Suomea omia pihaherättäjäjuhlia.

Suuri kiitos kuitenkin kaikille teille täällä Kauhavalla, jotka olette eri tavoin olleet mukana järjestämässä herättäjäjuhlia. Joitakin henkilöitä tarvitaan talkoisiin näin virtuaalijuhlillakin, mutta suurin osa saatte nyt seurata juhlia rauhassa. Olette tehneet suuren työn, mutta palkkio siitä jää saamatta, kun ette saa nähdä suurien ihmisjoukkojen tulevan tänne herättäjäjuhlille.

Kun mietin tätä puhetta, nousi mieleeni Siionin virsi: ”Sun sanas Herra, kutsuu luokses meitä, kun käymme täällä kadotuksen teitä ja teemme turhaan työtä raskasta.” Kun tämä virsi tuli mieleeni, naurahdin ja ajattelin, että se ei ole ollenkaan sovelias virsi näihin talkooseuroihin, varsinkin kun jättää säkeistön noin kesken. Sehän päättyy sanoihin: ”vaan emme pääse synnin kuormasta”. Eli siinä puhutaan syntiä vastaan tehdystä työstä.

En tiedä kuinka moni teistä järjestelyissä mukana olleista kokee nyt, että on tehnyt turhaa työtä. Haluan kuitenkin uskoa, että työnne ei ole mennyt hukkaan. Ja perustelen sitä juuri noilla virren sanoilla: ”Sun sanas Herra, kutsuu luokses meitä.” Te olitte kuulleet kutsun ja vastanneet siihen. Olitte valmiita tekemään paljon työtä Kauhavan herättäjäjuhlien eteen. Sen eteen, että ystäväkansa suurella joukolla olisi päässyt hiljentymään Jumalan sanan ääreen ja veisaamaan yhdessä Kauhavalla. Kohtaamaan täällä ystäviään ja sukulaisiaan. Olisitte halunneet olla tarjoamassa parasta, mitä täällä olisi annettavana. Toivottavasti kuitenkin teidän joukossanne uusia ystävyyksiä on syntynyt ja vanhoja on lujittunut. Toivottavasti myös uusia verkostoja on muodostunut. Yhteyden kaipuu, ja ikävä seuroihin jäi, ja se jättää hyvää maaperää.

Saarnaajan kirjasta löytyy varsin pessimistiset sanat: ”Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.”

Mutta Saarnaaja jatkaa heti perään positiivisempaan sävyyn: ”Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.”

Korona-aika on osoittanut sen, että tämä maailma ei loppujen lopuksi ole ihmisen käsissä. Ihminen ei pysty muuttamaan kaikkea, mitä täällä tapahtuu. Ja sama pätee myös meidän jokaisen elämässä. Emme itse pysty päättämään, mitä elämässämme tapahtuu. Kaikki ei loppujen lopuksi ole omissa käsissämme. Ja tähän kuuluu tuo Saarnaajan sana: ”Ihminen ei käsitä Jumalan tekoja.” Emme pysty aina ymmärtämään ja käsittämään sitä, mitä Jumala kohdallamme tai maailmassa tekee. Ehkä saamme kysymyksiimme vastaukset ajan rajan toisella puolen.

Mutta nyt kuulemme Jumalan kutsun. Jumala sanassaan kutsuu jokaista juhlavierasta näille virtuaalisille herättäjäjuhlille, olimme sitten pettyneitä tai emme. Vaikka emme saa kohdata toisiamme, saamme kuitenkin yhdessä hiljentyä Jumalan sanan äärelle. Saamme kuulla armon ja lohdutuksen sanoja, joita tarvitsemme jaksaaksemme elämän vaelluksella eteenpäin.

Juhlatunnus ”siipeis suojaan” muistuttaa meitä siitä, että meillä jokaisella on turvapaikka Kristuksen huomassa. Itselleni on tämän kevään aikana noussut tuosta tutusta iltavirrestä erityisesti säe ”jos kuinka kävisi”. Tapahtuipa meille mitä tahansa, jouduimmepa millaisiin tilanteisiin elämässämme, kävisipä meille vaikka kuinka, olisimmepa miten pettyneitä tahansa tai miten huolissamme omasta tilanteestamme tai maailmasta, niin silti tuo turvapaikka on olemassa. Silti voimme nöyrinä ja turvallisin mielin pyytää: Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus Herrani.