Juhlatunnus on käynyt toteen
Varhaisaamun hartaudesta saatiin päivään uusia eväitä. KUVA: Benjam Pöntinen
Varhainen aamuhartaus Vanhan Paukun pajakappelissa oli pieni intiimi hetki, vastakohta juhlakentän hälylle.
Aurinko valaisi miljöön, kuten keväisenä aamuna vuonna 1976, jolloin Patruunatehtaalla räjähti. Savu, kipinät, lieskat ja savu täyttivät tienoon. Ajan parantaessa syvimmät haavat, aurinko loistaa jälleen surun kipeimmin kokeneille. Herättäjäjuhlien tunnus ”Tule, Kristus, huomiseenkin” on käynyt toteen. Se todentui aamuhartaudessa.
Körttivirsi kohtasi Pajakappelissa keskiajan kirkkolaulun. Hilkka-Liisa Vuoren (Rantala) ja Samuli Korkalaisen huilumaisia ääniä ei häirinnyt rasahduskaan. Kappelin täyteinen kuulijakunta rekisteröi esiintyjien hiljaisen sanoman jokaisen yksityiskohdan.
Pajakappelin katossa leijuva taiteilija Kari Ovaskan pronssinen Enkeli, joka kerättiin kansalaiskeräyksellä, on mittaamattoman surun, mutta myös toivon kohtauspaikan tunnus.
-Täällä on aina historia läsnä. Hellä paikka ja hyvä akustiikka, sanoo lapualaissyntyinen Hilkka-Liisa Vuori musiikkihartauden jälkeen.
-Hyvät juhlat. Oman tunnelmansa antaa se, että Lapua on herännäisyyden ydinpaikka, Korkalainen lisää kokemiaan juhlatunnelmia.
Aamuhartaudessa mukana olleet Kaija Punkari, Minna Rajala, Minna Muilu ja Asko Muilu istahtivat Pajakappelin seinustalle nauttimaan vielä esityksestä.
-Vahva ja koskettava alusta asti, sanoo Kaija Punkari. Samaa mieltä on tytär Minna.
Mirja Mattila
KUVAAJA: Benjam Pöntinen
Kaija Punkari, Minna Rajala, Minna Muilu ja Asko Muilu istahtivat Pajakappelinpenkille vielä aamuhartauden herkissä tunnelmissa. KUVA: Benjam Pöntinen