Kuorojuhla joka muistetaan

”Soi virteni kiitosta Herran” on osuvin riimi kuvaamaan Lapuan tuomiokirkkoon sovitettua ainutkertaista herännäishenkisten virsikuorojen yhteiskonserttia.

Jos oli kuorojuhla kuulijan juhlaa, oli se taatusti myös kuorolaisten juhlaa. Siionin virsi kannatti laulajia ja laulajat virttä.

Herättäjäyhdistyksen musiikkisihteeri Samuli Korkalainen on tehnyt puolitoista vuotta työtä ohjelmiston ytimessä, virsien sydänääniä kuunnellen. Hänen kokoamansa ohjelmisto oli koskettava kokonaisuus, jossa soi menneiden vuosisatojen körttivirret, jossa oltiin kiinni nykyveisuussa ja katsottiin luottavaisesti tulevaisuuteen.

Samuli Korkalaisen toimittama on myös nuotitettu ohjelmavihko illan aikana esitetyistä Siionin virsistä.

Veisatkaa vuoroin –kuorojuhla oli muistutusta myös siitä, että Karhumäen opiston päätös moniäänisestä veisuusta oli rohkea  ja siitä, että 100 vuotta sitten Lapualla astuttiin moniäänisen veisuun ensimmäiseen aaltoon.

-Huomattiin, kuinka antoisaa on ymmärtää kuinka oma lauluääni solahtaa muiden äänien joukkoon neliääniseksi sovitetuissa virsissä.

Näin totesi Markku Kilpiö, jonka vuosikymmenien työ kirkkomusiikin työsaralla antoi konserttikuulijalle taustaa illan musiikista.

Kilpiön mukaan kuoroveisuun sadan vuoden takaisesta sinapinsiemenestä on kasvanut suuri puu ja uutta siementä kylvetään.

Illan ohjelmistossa Kustaa Penttilän nimi nousi sovittajana tämän tuosta esiin ehkäpä hänen konstailemattoman sovitusotteensa ansiosta.

Herättäjä-Yhdistyksen musiikkityön juhlavuoden konsertissa Etelä-Pohjanmaalta nousi yhdessä tuomiokirkon alttarille neljä kuoroa, Itä-Suomesta viisi, Etelä-Suomesta kuusi sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta viisi kuoroa. 

Eniten ja nuorimpia laulajia oli Etelä-Suomen virsikuoroissa.  Eteläpohjalaiset saivat olla ylpeitä Maija Laasalan otteesta kuoron johtajana.

Ilta huipentui Samuli Korkalaisen johtamaan 300 laulajan yhteisesitykseen. Kirkkokansa sai yhtyä 300 laulajan kanssa virteen ”Herraa hyvää kiittäkää”.

Monen kuorolaisen huokaus konsertin jälkeen oli toteamus siitä, että tuskin koskaan voi kokea mitään tämän veroista.

Paula Takala