Jouko Kukkonen

Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

Hyvä seuravieras siellä juhla-alueen penkillä tai Körttiradion äärellä; mitä etsit? Oletko tullut tänne etsimään ihmistä, tuttua tai hyvää ystävää vai etsitkö Jeesusta? Tiedät varmaan, että Jeesuksen voi kohdata, saada ystäväksi ja hänen seurassaan on mahdollista elää tänäänkin. Olin ehkä noin 5-vuotias, kun kysyin isältä: kuka Jeesus on. Siitä alkoi tutustuminen Häneen. Myös pahuuden henkivallat tulivat nuorena tutuiksi, kun ne iltaisin piirittivät sänkyni ja täyttivät huoneeni pimeät seinät. Jeesus vei kuitenkin voiton. Hänen nimensä oli turva silloin ja on turva nyt sekä omaa pahuutta että maailman petollisuutta vastaan.

Jumala pelasti minut varmalta kuolemalta vuonna 2006 kun olin kevättalvella pudottamassa lunta navetan katolta. 10 metriä leveä, vajaan metrin korkea lumimassa lähti yhtäkkiä liikkeelle ja itse seisoin sen edessä. Minut nostettiin ilmaan ja lumet hujahtivat alitseni ja putosin vahingoittumatta puhtaalle katolle kattotikkaiden päälle.  Mitä ihminen voi tehdä, kun hänen henkensä pelastuu ihmeen kautta?  En voinut kuin kiittää ja ihmetellä!

Sain uskon jo lapsena. Se oli taivaan lahja, mistä en alkuun ymmärtänyt kuin Jeesuksen läsnäolon, johdatuksen ja varjeluksen turvan. Myöhemmin vanhempieni opetuksen ja ennen kaikkea Raamatun Sanan kautta käsitin siinä olevan koko elämäni, kuolemani ja iäisyyteni. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Ensimmäiseksi usko tuo elämääni anteeksiannon ja rakkauden. Kaksi suurta sanaa, mutta ihmiselle niin vaikeaa ja jopa mahdotonta. Avioliitossa elävät sen ainakin tietävät.  On nimittäin niin, että Jumalakaan, saati sitten ihminen ei voi rakastaa sellaista, jolle ei anna anteeksi. Emme voi ottaa vastaan rakkautta tai edes uskoa rakkauden olemassaoloon, jos emme usko anteeksiantoon. Emme kykene rakastamaan ketään, kenelle emme anna anteeksi. Armollisuus ja armahdus kulkee aina rakkauden edellä. Puhe rakkaudesta on tyhjää sanojen helinää, sillä rakkaus on aina teko. Rakkauden vastakohta on syyttäminen ja syytös. Se on myös saatanan päätehtävä. Häntä kuunnellen astumme ansaan: katkeruuden ja vihan upottavaan ja myrkylliseen liejuun. Sieltä meidät nostaa vain Jumala evankeliumin voimallaan. Tuon voiman nimi on armo ja anteeksiantamus. Se on myös juuri se veren voima, mistä Siionin virsissäkin veisataan. Veren tähden saamme anteeksi, veren voimalla annamme anteeksi. Jeesuksen rakkauden ja anteeksiantamuksen todistus annettiin ristillä. Me todistamme rakkautemme aitouden ja anteeksiantamuksen syvyyden teoillamme.

Toinen asia, minkä usko minulle antaa on, että kuolemani ei ole kaiken loppu tai tuomion täytäntöönpano, vaan vapautus ja uuden alku. Niin kauan kuin riipun kiinni Jeesuksessa ja Jeesus minussa, niin kauan olen valmis kuolemaan. Elämäni tärkein ja lopullinen päämäärä on taivaan kirkkaus. Tuon kirkkauden säteitä, Jumalan valtakunnan todellisuutta saan kokea jo eläessäni. Parhaita säteitä taivaasta olette te, rakkaat ystäväni, joiden kanssa saan kokea yhteistä uskoa ja armon todellisuutta.

Syntini ja rikkomukseni eivät estä pelastumista, taivaaseen pääsyä, vaan päinvastoin, niiden tähden löydän oikean tien sinne. Vain anteeksisaaminen antaa mahdollisuuden kohdata itseni sellaisena kuin olen. Totuus minusta ilman ristiinnaulitun Jeesuksen läsnäoloa on kova pala nieltäväksi. Ylpeä ja ylimielinen, omasta mielestään viisas ja ärsyttävän kaikkitietävä, sellainen ainakin olen.

Pelastuksesta voi olla huoleton silloin kun se on Jeesuksen ja ristillä tapahtuneen sovituksen varassa. Mitkä siis ovat huoleni ja murheeni nyt? Toinen ihminen, seurakuntalainen ja nyt seurakansa, siis sinä ystäväni ja kuulijani.  Tahtoisin huutaa niin lujaa, että se kuuluisi Nilsiän peräkorven pienimmän mökin takimmaiseen kammariin nämä Paavalin sanat Roomalaiskirjeen 9 luvussa: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.” Ääneni ei sinne kanna, mutta sinulle, joka nyt kuuntelet, voin kuiskata Jumalan sanat Jesajan kirjasta luku 43: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Raamattu opettaa, että kukaan ei voi olla kristitty, jos ei usko. Toisaalta jokainen, joka huutaa avuksi Jeesusta on kristitty, sillä kukaan ei huuda avuksi sellaista, johon ei usko.