Aattoseuroissa jo 4 500

Aattoseurojen alkaessa sää oli kesäisen lämmin. Juhlaväkeä kerääntyi noin 4 500 henkeä juhlakentän takaosaan ja reunoilla sijaitseville penkeille, jotka olivat kenttää ympäröivien puiden varjossa. Kentän takaa paistanut aurinko valaisi alttarilla seisovan valkoisen ristin. Kentän takana seisoi alttarin ristiä isompi valkoinen risti – Lakeuden Ristin kellotorni.

Seurat alkoivat Siionin virrellä 90: "Onnea ei suurempaa..." - kun saa taas istua herättäjäjuhlapenkissä, jatkoi virren alkua oma mieleni. Oli niin hyvä päästä taas kerran istumaan ystäväkansan keskelle, se kun ei aina ole ollut mahdollista.

Ensimmäisen seurapuheen piti pääsihteeri Anna Saaristo.

- Tervetuloa Seinäjoen herättäjäjuhlille! Tämän tervehdyksen Anna kertoi sanoneensa lukuisia kertoja ja nyt viimein juhlille kokoontuneille juhlavieraille.

Juhlakenttä sijaitsee Lakeuden Ristin kirkon takana kirkkopuistossa, jonka olennaisia elementtejä ovat Annan mukaan sen käytävät ja suojaa tuovat pihlajapuut. Anna toivoi herättäjäjuhlien olevan kuin puisto, joka tarjoaa sen läpi käyvälle kulkijalle virkistävän läpikulkumatkan.

Kirkkopuistoon ei rakennettu erillistä porttia herättäjäjuhlia varten.

- Rakennukset omalla olemuksellaan muodostavat juhlaportin. Pihlajapuiden ympäröimä puisto sai muodostaa juhlille saapuville körteille syntisten katiskan, joka ohjaa meidät yhteisille penkeille veisaamaan ja kuuntelemaan puheita.

 

Kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä korosti tahdon, rohkeuden ja vastuullisuuden teemoja kaupungin arvoina. Hänen mukaansa vierailijat ovat kaupungille tärkeitä, koska Seinäjokeen tutustuneilla on kaupungista muita myönteisempi kuva.

- Anna toivo huomiseen on mielestäni hieno nosto herättäjäjuhlien tunnuksessa. Toivoa tarvitaan nykymaailmassa lisää, kiteytti Jaakko.

 

Erityisopettaja Jarmo Lintala otti kantaa pandemian ja sotien myllerryksessä järkkyneeseen turvallisuuden tuntoon. Myös arkiset asiat herättävät hänen mukaansa epämukavuutta.

- Tyytymättömyyden hallinta on elämisen taitoa, totesi Jarmo.

- Monen lähimmäisen arki on kuitenkin aidosti vaikeaa.

Jarmo viittasi Paavaliin, jonka mukaan meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavuuksia eikä elää itsellemme mieliksi. Mummot ja paapat voivat välittää lapsille turvallisuutta ja elämänuskoa.

On kuitenkin lupa uupua ja välillä käydä mielemme peräkamarissa, jonka komerossa säilytämme synkimpiä tuntojamme. Siellä emme kuitenkaan ole yksin, koska Kristus on siellä meidän kanssamme.

 

Omassa puheessaan järjestöagrologi Hanna Helander kuvasi lapsiperheen arkea, sen kiirettä ja rauhan puutetta.

- Kiire on niin valtava, ettei ole aikaa hiljentyä. Kun viimein on iltarukoukset luettu lasten kanssa, niin väsyneiden oma rukous voi jäädä lyhyeksi: Sängyssä ollaan – aamen! Tässäkin silti kiteytyy kiitos tästä päivästä ja toivo uudesta tervetulleesta huomisesta.

Arjen myllerryksessä on Hannan mukaan vaikeaa saada itseään lähtemään mukaan hengellisiin tilaisuuksiin ja kotiin jäämiseen keksii helposti monenlaisia tekosyitä.

- Kirkko on varhain ja seurat myöhään. Ihminen kuitenkin kaipaa rauhoittumista ja kun toisinaan saa koko perheen mukaan seuroihin, voi sieltä löytää palasen rauhaa itselleen. Vilkkaat lapsetkin ovat sinne tervetulleita.

 

Seurojen päätöspuheen piti juhlatoimikunnan puheenjohtaja Jukka Salo.

- Juhlien järjestäminen jännittää: tuleeko väkeä? Se toivomus näyttää nyt täyttyvän, totesi Jukka selvästi tyytyväisenä.

Jukan mukaan ihmisen elämä koostuu erilaisista hetkistä, vaiheista ja kokemuksista. Jokainen kaipaa elämässään merkityksellisyyttä, hyväksyntää, rakkautta ja uskoa tulevaisuuteen.

- Toivo ei synny eikä säily itsestään. Tarvitsemme kanssakulkijoita, toinen toistamme.

Herännäisyydessä on tapana rakastaa toinen joukkoon. Jukka kertoi tämän tarkoittavan kulkemista toisen rinnalla ja hänen kuuntelemistaan ilman ehtoja.

Lakeuden Ristin juurella ja huipulla ihminen tuntee pienuutensa ja Kristuksen armotyön suuruuden. Ristin alle saamme tulla hoidettaviksi.

 

Seurat päättyivät Siionin virteen 221:  Luon tästä päivästä kiitoksen sulle. 

Meillä juhlaväellä oli hyvä päivä, joka valoi toivoa huomiseenkin.

 

teksti: Erkki Koivusalo

kuvat: Unto Tapio