Alpo Löytynoja

Lataa puhe pdf-muodossa.

Sain ensikertaa olla herättäjäjuhlien talkoolaisena Raudaskylän juhlilla vuonna -57, tehtävänä oli toimia lähettipoikana, joka kuljetti paperille kirjoitettuja viestejä eri kohteiden välillä. Tuolloin ei osattu kuvitella, kuinka helppoa tiedonkulku on tällä hetkellä, enää ei lähettipoikia juhlilla juokse. Erityisesti juhlilta jäi mieleen Aku Räty, ei hänen puheensa vaan persoonansa, körttipuvussa vaalean ruskeat saappaat jalassa. Kummastellen katselin, kuka on tuo mies, jolla on aikaa kaikille, jotka pysähtyivät juttelemaan hänen kanssaan.

Lähetystyöstä sain kuulla, kun serkkuni Laina Kivelä kotimaan lomillaan vieraili kodissamme.

Lainan työalueena oli yli 40 vuotta Namibia, joka tunnettiin aiemmin Ambomaana. Hän toi mukanaan paikallisten käsityötaitajien käyttö- ja lahjaesineitä myyden niitä täällä. Saadulla tulolla tuettiin lähetystyötä hänen työkohteessaan.

Myytävänä oli kerran kolme jalopuusta veistettyä haarapääskyä, kaksi väriltään ruskeaa ja yksi musta. Pääskyt olivat kotimme seinällä, joita viimeiseksi nukkumaan mennessä ja heti aamulla ensimmäisenä ihaillen katselin. Pikkupojan unelmissa oli joskus nähdä, missä nämä sirot linnut ovat meidän talviajan. Olin varma, että unelma ei koskaan toteudu. Edellä kertomani on vastaus kysymyksiin, mistä kiinnostus lähetys- ja talkootyöhön on saanut alkunsa.

Viikon kuluttua Seinäjoen tangomarkkinoilla lauletaan onnen kyyneleistä. Minä en puhu niistä, vaan puhun kummisedän kyynelistä, joita sain talkoomatkallamme Senegalissa nähdä ja kokea.

Vasaralähetyksen talkooryhmässä Fatickin kohteessa oli mukana paljon elämässä kokenut mies. Hänen jokainen päivänsä kukonlaulun aikaan alkoi raamatunlukuhetkellä, jonka jälkeen hän liittyi meidän muiden seuraan. Kummisetä oli ensikertaa Herättäjän talkoomatkalla ja heti kaukaisessa Senegalissa.

Kysymykseen, mikä sai hänet lähtemään ryhmän mukaan, vastaus oli halu tehdä vapaaehtoistyötä muuallakin kuin kotimaassa, ja toiseksi hän toivoi kummitytön tapaamista, jota hänen perheensä oli tukenut Lähetysseuran kummilapsityön kautta maksamalla kuukausimaksua.

Kummisetä piti ihmeenä, mikäli toive tytön tapaamisesta toteutuu matkan aikana.

Senegalin luterilaisen kirkon lapsityön keskus oli samassa pihassa missä työskentelimme, Lähetysseuran työntekijät kuultuaan asiasta ryhtyivät selvittämään kummilapsen asuinpaikkaa ja onko tapaaminen mahdollista. Asuinpaikka löytyi, ja matkaa perheen luo oli vain neljäkymmentä kilometriä, kummisetä sai kutsun vierailulle perheen kotiin tapaamaan kummilastaan.

Sovittuna päivänä kirkon ja Lähetysseuran henkilöiden seurassa kummisetä sai kokea ensitapaamisen ilon kummilapsensa ja hänen perheensä kanssa. Videolta olen katsellut tuota kyynelien täyttämää hetkeä, jossa pieni tyttö on ensikertaa kummisedän sylissä.

Päivän aikana vierailijat saivat kuulla perhettä kohdanneesta onnettomuudesta, jossa perheen palomiesisä muutamia viikkoja aikaisemmin oli vakavassa työtapaturmassa menehtynyt ja perhe oli ilman huolehtivaa isää, jota perhe suuresti ikävöi. Videolla on kuultavissa, mitä kummisetä suru-uutisen kuultuaan sanoi kummitytölleen: minä pidän huolta sinusta niin pitkään kuin omat ja perheeni voimat riittävät. Voiko kukaan antaa suurempaa lupausta? Minä pidän huolta sinusta.

Vuosikymmenten aikana olemme saaneet teidän lähettäjiemme tuella olla monessa talkookohteessa hyvin erilaisissa olosuhteissa ja eri kulttuureihin tutustuen. Nöyrä kiitos teille jatkuvasta luottamuksesta, jota olette työtämme kohtaan osoittaneet.

Moni talkoolaisista on saateltu viimeiselle matkalle ja moni on terveydellisistä tai perheen elämäntilanteesta johtuen lopettanut talkootyön ja siirtynyt lähetys- ja talkootyön tukijoiden suureen joukkoon.

Uudessa roolissa olemme ajatelleet ottaa oppia pikkupojan toiveesta, jonka hän esitti isoisälleen syntymäpäivänsä aattona. Toive kuului näin: Kuuleppa isoisä, minä täytän kymmenen vuotta ja olen melkein aikuinen mies, voisitko tällä kertaa lahjaksi antaa niitä keveämpiä rahoja niiden raskaiden tilalle, joita aikaisemmin olen sinulta saanut. Siinä meillä upea tavoite toteutettavaksi.

Meidän nykyisten talkoolaisten korkea ikä on huomioitu myöskin kaukana Senegalissa, saimme heiltä vuosi sitten kohteliaan kysymyksen Herättäjän kv-työn neuvottelukunnan kokoukseen. Kysymys kuului, eikö Suomessa ole nuoria, joihin voisimme tutustua ja jatkaa hyvää yhteistyötä, josta olemme saaneet nauttia. Hyvät nuoret, löydättehän vastauksen esitettyyn kysymykseen.

Armollista ja aurinkoista kesää meille kaikille.

Juhlakansa vastasi Siionin virrellä 98.