Liisa Rantala

Puhe pdf-muodossa.

lauantai 15.7.2023
lähetysseurat klo 15.30
Liisa Rantala

Ellei joku olisi joskus kylvänyt, emme olisi nyt tässä. Emme osaisi kaivata yhteyttä ylöspäin, emme myöskään yhteyttä toisiimme, saman tien kulkijoihin. Emme tietäisi etsiä Jumalan läsnäoloa emmekä hänen lupaustaan johdatuksesta elämän matkalle. Emme tietäisi, mistä etsiä turvaa maailmassa, joka on kova ja karu; jossa aseet kalisevat ja ihmiset itkevät pelätessään huomista.

Kuka on kutsunut sinut tälle tielle, kuka kylvänyt sinun matkallasi? Vanhemmat vai isovanhemmat opettaessaan, että ihminen voi laittaa kätensä ristiin ja kumartaa päänsä suuremman edessä? Onko jokin rippikoulun jälki jäänyt sinuun itämään? Tai oletko elämän kovissa vaiheissa lähtenyt etsimään; siinä ajatuksessa, että täytyy olla jotakin muutakin kuin vain tämä näkyvä todellisuus?

Olemme osa lähetyksen ketjua, kutsuttuja. Lähetyksen tehtävän ketju on alkanut jo Uudesta testamentista. Satojen vuosien ajan tässä kristillisessä maassa on tehty Jumalan sanan kylvöä. Lakeuden Ristissä kokoonnutaan tänäkin kesänä moniaita kertoja konfirmaatiojuhlaan, joka koskettaa satoja nuoria ja heidän läheisiään. Vietetään kastehetkiä, rukoillaan että kasteen armo saisi tulla todeksi tämänkin pienen ihmisen elämässä ja kannatella häntä lapsuudesta alkaen elämän kaikkina päivinä.

Nuorena aikuisena olimme lähdössä lähetystyöhön. Lähetyskurssin aikana kuulin, että isoäitini oli nuoruudestaan saakka ollut lähetyksen ihminen. Hän oli rukoillut lähtijöitä evankeliumin työhön merten taakse. Hän oli toivonut, että joku hänen lapsistaan voisi lähteä; mutta kutsu osui sitten lapsenlapselle.

Tarvittiin rukoilija, josta en edes ollut tiennyt. Emme päässeet lopulta lähtemään kentälle lapsen sairastumisen vuoksi, mutta lähetyskurssi oli kuitenkin merkittävää aikaa. Saimme tutustua opettajiin; ihmisiin, jotka olivat kuulleet kutsun ja päättäneet lähteä. He olivat luopuneet paljosta — tutusta ja turvallisesta arjesta — mutta saaneet siunauksen matkalleen. Se matka muutti heitä, ja heidän kauttaan opetti muitakin katsomaan asioita toisin silmin. Mitä on, kun perheellä ei ole jauhoja huomiseksi? Mitä merkitsee se, että vain yksi perheen lapsista voidaan kouluttaa? Mitä merkitsee se, että kaikki elämän vaikeudet ajatellaan pahan silmän aiheuttamiksi tai pahimmillaan Jumalan rangaistukseksi?

Mitä näille ihmisille merkitsee puhe Jeesuksesta; Vapahtajasta, veljestä ja ystävästä? Mitä merkitsee puhe Jumalasta ja Luojasta, joka rakastaa luomaansa maailmaa? Ja Pyhästä Hengestä, joka muuttaa uudeksi? Mitä merkitsee, että joku kaukaa tullut auttaa rakentamaan omaan kylään kirkon, Jumalan huoneen?

Emme voi emmekä saa pitää evankeliumin aarretta vain itsellämme. Se on tarkoitettu jaettavaksi. “Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät”, sanoo Jeesus opetuslapsilleen. Yhä tänään hän kutsuu ja lähettää kaikkeen maailmaan.

Tehtävä on valtava. Pienen siemenen kylväminen voi tuntua mitättömän pieneltä tehtävältä. Mutta ellei kylväjä kylvä, ei kasvua eikä satoakaan voi odottaa. Kasvu tulee lopulta Jumalan kädestä. Mutta hän tarvitsee meidän kätemme ja jalkamme, hän tarvitsee päämme ja sydämemme viemään evankeliumin soihtua, siis kylvämään. Siinä emme saa lannistua.

Lapsi löysi kävelylenkillä maasta tammenterhon. Hän poimi sen mukaansa, suunnitteli jo saman tien, mihin paikkaan kotipihassa hän laittaa sen kasvamaan. Ja muutaman minuutin kotimatkan aikana hän kerkesi jo miettiä, millaisen majan hän siihen puuhun sitten rakentaakaan.

Mikä valtava usko ja toiveikkuus! Sellaisella uskon luottamuksella kylväkäämme. Jumala siunaa kasvun, ja samalla meidät.

Itse sain omalta lähetyskurssiltani evääksi virren 525, joka oli tuolloin uudehko virsi. ”Näytä yhden päivän matka / askel, jonka tänään sain” tai ”anna, Kristus, rohkeutta / mennä maastoon tiettömään”. Koko virren sanoma on kuin lempeä ja rohkaiseva lähettäminen kunkin omaan tehtävään. Rukoilemaan, lähtemään, antamaan. Kasvamaan, loistamaan.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ottakaa Pyhä Henki!” Jeesus antaa tehtävän oppilailleen, meille. Hän antaa merkillisen rauhan kaikkien kysymysten keskellä. Kun hän lähettää, Hän samalla varustaa, hän antaa voiman ja viisauden. Hän antaa kasvun.

Seurakansa vastasi Siionin virrellä 158.