Sakari Suutala

Lataa puhe pdf-muodossa.

Tampereen Härmälän seurakunnassa toimitettiin 1990-luvulla piispantarkastus silloisen, nyttemmin edesmenneen Tampereen hiippakunnan piispan Paavo Kortekankaan johdolla. Yhtenä tarkastuksen vierailukohteena oli seurakunnan alueella toimiva Tampereen kaupungin ylläpitämä lasten päiväkoti.

Tervehtiessään päiväkodin henkilökuntaa ja lapsia piispa kysyi puheessaan: ”Tiedättekö lapset, mitä varten piispa vierailee tällaisissa lasten päiväkodeissa?” Lasten joukosta viiden vuoden ikäinen poika vastasi piispalle: ”Piispa käy sitä varten, että piispa saisi uusia kavereita.”

Meitä saattaa hymyilyttää tämä pienen pojan vastaus. Mutta vastatessaan piispalle uusien kavereiden saamisesta tämä poikanen tietämättään toi esiin erään aikamme kipeimmistä asioista, eli yksinäisyyden ja siihen usein liittyvän syrjäytymisen. Siksi kaverit ja kaveruus ovat lapsille ja varttuville tärkeä asia. Me aikuiset puhumme vastaavassa tilanteessa ystävistä ja ystävyydestä.

Ystävien ja ystävyyden merkitystä korostetaan keskeisesti herännäisyyden julistuksessa ja ihmisten kanssakäymisessä. Herättäjäjuhlienkin merkitystä korostetaan sen välittämän hengellisen sanoman ja annin lisäksi myös ystävien ja sukulaisten kohtaamisen sekä mahdollisesti myös uusien ystävien saamisen ja tutustumisen paikkana. Myös Siionin virsissä ystävyyden merkitystä korostetaan ihmisten kesken, mutta erityisesti suhdetta parhaimpaan ystäväämme Jeesukseen Kristukseen. ”Ystävät, heikot kristityt, yhdessä kaikki käykää nyt rukoillen luokse Jeesuksen ja eteen armoistuimen.” (Sv. 150:1) Näin mm. rohkaistaan Siionin virressä.

Myös Vapahtajamme puhuu ystävistä ja ystävyydestä, kun sanoo Johanneksen evankeliuminn 15. luvussa: ”Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, mitä olen Isältäni kuullut.” (Jh. 15:14–15). Ystävä on sellainen lähimmäinen, johon voi luottaa ja jolle voi puhua sellaisia luottamuksellisia asioita, joita ei voi
kenelle tahansa puhua.

Näitten herättäjäjuhlien tunnus ”lähellesi ikävöin” kertoo kaipuusta hänen luokseen, josta Johannes evankeliumissaan sanoo: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Jh.15:12) Juuri tämän Jeesuksen, joka ristinkuolemallaan antoi uhrin syntiemme sovitukseksi ja hankki meille pelastuksen ja autuuden, hänen läheisyyteensä me ikävöimme.

Monille lienee tuttu tanskalaisen kuvanveistäjän Bertel Thorvaldsenin kuuluisan veistoksen ”Kristus lohduttajamme” valkoinen kipsinen jäljennös. Tämä pienoisveistos löytynee tuhansista suomalaisista kodeista. Patsas esittää Jeesusta, joka sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”. (Mt. 11:28).

Siinä patsaassa Jeesuksen syli on avoimena ja kädet levitettyinä. Avoin syli ja levitetyt kädet ikään kuin kutsuvat: tule tai tulkaa te läheisyyteeni ikävöivät. Kaikki te, jotka koette yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, te jotka olette kokeneet elämän koettelemuksia ja olette väsyneet elämän antamien kuormien alla, kaikille on tilaa minun rakkaudessani ja läheisyydessäni.

2. Mooseksen kirja 20. luvussa kerrotaan 10 käskyn lain antamisesta Siinailla. Kuvauksen jälkeen samassa luvussa vähän myöhemmin ovat sanat: ”Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä.” (2. Ms. 20:24). Tämä juhlakenttä täällä Liisanpuistossa on näitten päivien aikana pyhitetty ja siunattu Jumalan sanalla ja nimeen ja lupaukseen Jumalan ja Vapahtajan läsnäolosta.

Tämän puheen pitäjälle tämä päivä on erityisen koskettava ja mieleenpainuva. Tasan päivälleen 50 v. sitten 7.7.1968 sain pitää tulosaarnani taustalla olevassa Kalevan kirkossa. Olin muutama päivä aikaisemmin aloittanut työni Kalevan seurakunnassa ja tänään 50 v. myöhemmin 7.7.2018 saan pitää seurapuheen saman kirkon läheisyydessä suuren luonnon temppelin puhujakorokkeelta.

Tänäänkin tähän paikkaan liittyy Jumalan lupaus siitä, että hän tulee luoksemme ja antaa meille kaikille siunauksensa. Taustalla olevassa Kalevan kirkossa on alttarin takana korkean lasi-ikkunan edessä puuveistos ”särkynyt ruoko”. Jesajan kirjassa luemme: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes.42:3)

Kerrotaan, että afrikkalaiselle lähetysasemalle tuli kerran paikallisia asukkaita ja he kysyivät lähetystyöntekijöiltä: ”Onko tämä se rikkimenneitten korjauspaikka.” Toivottavasti nämä herättäjäjuhlat ja tämä paikka saisi olla se, missä rikkimennyt elämä eheytetään ja heikko usko vahvistuu. Silloin toteutuu myös virren sana: ”Riemuiten sitten kiiruhdamme rakkaiden ystävien luo. Näin siellä heille julistamme: vieläkin Herra avun suo. Me luulimme, on kuollut hän, vaan näimme hänen elävän.”(Sv.242:4). Meitä kaikkia rakastava Kristus haluaa sanoa sinulle juhlavieras tänään lupauksenaan: ”Tulkaa tänne te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Mt. 25:34)