Tapio Lampinen

 

Tapio Lampinen
Päätösseurat 5.7.2020

 

Hyvät ystävät

Keväällä 1981 pidin Helsingissä Töölön kirkossa legendaarisen Yrjö Knuutilan seuraajana teologian ylioppilaille jumalanpalvelusharjoituksia. Minulle kerrottiin, että kirkon talonmies järjestää kesäisin linja-automatkoja herättäjäjuhlille. En ollut koskaan osallistunut millekään hengellisille kesäjuhlille.

Sinä keväänä olin kokenut elämäni suurimman epäonnistumisen. Olin joutunut jättämään kotini ja pienen poikani avioliittoni päätyttyä asumuseroon. Ajattelin, että siinä tilanteessa matka olisi mukavaa yhteistä aikaa pojan kanssa.

Niinpä sitten yhtenä perjantaina keräännyimme kirkon pihaan ja nousimme linja-autoon. Alkoi matka kohti pohjoista. Matkasta on jäänyt mieleen, miten kahdesta mukana olleesta namibialaisesta stipendiaatista oli ihmeellistä, kun päivä ei tuntunut koskaan loppuvan. Saavuimme Iisalmeen, jossa majoituimme kouluun. Nukuimme siellä lattialla.

Kesä oli ollut hyviä kaunis, mutta viisaana miehenä olin ottanut mukaan sadevaatteet ja kumisaappaat sekä itselleni että pojalle.

Lauantaiaamuna varhain lähdimme jo tutuksi tulleella linja-autolla Kiuruvedelle. Juhlat olivat kirkossa ja sen vieressä olevalla valtavalla nurmikentällä. Ilma oli mitä kaunein — mutta sitten taivas aukeni ja alkoi rankkasade. Nurmikko muuttui hetkessä kuravelliksi. Meillä pojan kanssa oli kyllä sadevarusteet, mutta ne olivat siellä Iisalmen koululla.

Jossakin vaiheessa menimme kirkkoon kuivattelemaan. Olimme läpimärkiä ja kesäkenkämme olivat mudassa päältä ja sisältä. Istuin alttarin portailla viisivuotias poikani nukahtaneena sylissäni. Siinä alttarin portailla minusta alkoi tulla körtti. Sana osui.

Puheen kuuluivat kirkkoon. Sitten ilmoitettiin, että nyt puhuu piispa Olavi Kares. En siltä puheelta paljon odottanut. Tunsin Kareksen henkilönä, joka vastusti nuorten uskovien yhteiskunnallista heräämistä. Minulla oli tästä hänen puolestaan kokemuskin. Olin opintosihteerin ominaisuudessa teologian opiskelijoiden kanssa hiippakuntavierailulla Kuopion tuomiokapitulissa. Piispa Kares istui arvokkaana tuomiokapitulin pitkän pöydän päässä puheenjohtajan paikalla. Hän puhui matkalaisille vedoten voimakkaasti heihin, että he valmistuttuaan tulisivat töihin hänen hiippakuntaansa. Sitten hän sanoi: Mutta hippejä täällä ei tarvita. Koko porukka räjähti nauruun. Piispa hämmentyi ja ehkä suuttuikin. Oli riennettävä nopeasti selittämään, että yksi opiskelijoista oli Sirkka-Liisa Hippi. Piispa totesi leppyneenä siihen: Kyllä hän on tervetullut. Sirkka-Liisasta tulikin sitten hiippakuntaan lehtori ja pappi.

Olin siis varautunut Kareksen puheen suhteen. Heti aluksi totesinkin, että hän selittää väärin valitsemaansa Raamatun kohtaa, mutta se ei minulle merkinnyt enää mitään. Sana osui. Kareksen sanat osuivat. Piispa otti lähtökohdakseen Raamatun sanat, joissa puhutaan sokeista sokeiden taluttajista.

Matteus kirjoittaa:

14. Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan." Matt 15:14

Luukas taas:

39. Hän puhui heille vielä vertauksin:

"Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan.”  Luuk. 6:39

Kares sanoi, että sokea voi tukea rampaa ja rampa osoittaa tietä sokealle. Se sana osui. Olin kokenut itseni sokeaksi opastajaksi. Olin jopa ajatellut lähettäväni pappeuskirjani takaisin Turun tuomiokapituliin, kun olin pappina täysin epäonnistunut jouduttuani avioeroon.

Nyt minulle sanottiin, että sokeanakin voin tukea rampoja ja rampana osoittaa tietä sokeille. Se sana sattui.

Myöhemmin kun Jaakko Elenius kysyi minulta, olinko tulossa juhlille, sanoi leikillisesti tulevani, jos olen hyvissä varoissa tai henkisesti kovin maassa. Olen ollut useimmilla juhlilla.

Herättäjäjuhlille me tulemme rampoina ja sokeina. Mutta niillä me Jumalan sanalla osoitamme sokeille tietä eteenpäin ja tuemme rampoja tiellä. Näin teemme puhein, virsin ja keskusteluin ystävien kanssa. Vaikka näiltä etäherättäjäjuhlilta keskustelut puuttuvatkin, uskon, että nämäkin ovat olleet rampojen tukemisen ja sokeiden opastamisen juhlat.

Me tulemme juhlille sokeina ja rampoina. Kun me tavallisilta herättäjäjuhlilta hajaannumme teitä pitkin eri suuntiin, me olemme edelleen rampoja ja sokeita tiellä kulkijoita. Tai kun hetken kuluttua suljemme tekniset laitteemme.

Juhlat ovat kuitenkin saaneet meidät kokemaan  jotain sellaista, että kaipaamme tulla ensi vuonnakin. Niin kuin minulle kävi 39 vuotta sitten. Sana on sattunut. Armon avulla sokeille on osoitettu tietä ja rampoja on tuettu raahautumaan eteenpäin. Hartaasti toivomme, että ensi vuonna juhlat voidaan järjestää Kauhavalla ja uskomme ja toivomme, että sinne lähdetään.

Tiedämme myös, että kaikki eivät enää sinne pääse, mutta he ovat sitten siellä, mitä Jesaja kuvaa:

5.      Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat,

6.      rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.

Jes. 35:5–6

Polvistu nyt kuulijani, missä sitten oletkin. Rukoile Pyhää Jumalaa, Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaan luottaen Pyhässä Hengessä.

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala

Kiitämme siitä, että olet antanut ihmiselle viisautta rakentaa tällaisen tekniikan, jolla voimme olla yhteydessä toisiimme, vaikka emme voikaan kokoontua yhteen.

Kiitämme siitä, että olet antanut vallankäyttäjille ja asiantuntijoille viisautta hoitaa koronapandemiaa maassamme niin hyvin kuin, mitä on tapahtunut. Anna samanlaisia toimijoita muihin maihin.

Pyydämme, että tauti saadaan taltutetuksi, eikä uutta aaltoa tule.

Siunaa rokotteen kehittäjiä.

Rohkaise sairastuneita ja heidän ja menehtyneiden omaisia.

Siunaa niitä, jotka ovat joutuneet olemaan tai joutuvat edelleen olemaan eristyksissä, anna heille voimaa ja ystäviä lähelle.

Tue perheitä ja yksin eläviä, joille etäopiskelussa ja etätyössä oleminen on tuonut vaikeuksia.

Avaa lomautetuille ja irtisanotuille sekä yrittäjille valoisa tulevaisuus.

Siunaa Aholansaarta ja sen rippikouluja.

Näytä meille toivo siitä, että ensi vuonna voimme kokoontua Kauhavalle.

Herra siunaa sinua
ja varjelee sinua
Herra kirkastaa kasvonsa sinulle
ja on sinulle armollinen
Herra kääntää kasvonsa sinun puoleesi
ja antaa sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen