Matti Loukola nikkaroi puhujakorokkeen pihassaan
Matti Loukola ei toimi missään herätysliikkeessä, mutta hän halusi valjastaa taitonsa herättäjäjuhlien käyttöön.
Julkaistu 25.6.2012
Valkorunkoisten koivujen heleänvihreässä katveessa kohoaa outo näky, rakennelma, jonka neljän pylvään varaan on rakennettu harjakatto. Valkoisine pylväineen ja päätykolmioineen se tuo keskeneräisenäkin mieleen kreikkalaisen temppelin.
Isokyröläisten ei tarvitse hakea esikuvaa antiikin ajoilta. He huomaavat varmasti rakennelman muistuttavan Isonkyrön Orisbergissä Kotilammin rannassa sijaitsevaa kellotapulia.
Herättäjäjuhlien puhujakatosta kotipihassaan rakentava Matti Loukola ihastui jo piirustukset nähdessään arkkitehti Anna-Maija Salon oivallukseen. Isokyröläissyntyinen Salo sai suunnittelemiinsa juhlaporttiin ja puhujakorokkeeseen idean C. L. Engelin piirtämästä klassisesta, valkoisesta kellotapulista. Engel suunnitteli Orisbergiin myös kirkon. Kirkko ja kellotapuli vihittiin vuonna 1831.
”Aina jotakin tekeillä”
Työuransa opettajana tehnyt Matti Loukola on harrastanut puutöitä elämänsä. Loukolan taidot tiedettiin, joten häntä pyydettiin keväällä 2011 juhlien rakennuskökkään.
− Lupasin nikkaroida jotakin. Puolen vuoden kuluttua kenttäpäällikkö Mikko Nuuja toi minulle puhujakorokkeen piirustukset. Katselin niitä tovin ja totesin, eiköhän tämä onnistu.
Loukola kertoo puurtavansa mieluiten yksin ja olevansa huono komentamaan muita. Siksi hän halusi rakentaa korokkeen ilman kumppaneita ja kotonaan, jotta hän voisi käyttää verstaansa työkaluja, sirkkeliä, höylää ja vannesahaa. Hän myös maalaa korokkeen ja asentaa palahuopakaton.
− Olen ajatellut pyytää jonkun avukseni, jos siltä tuntuu.
Naapurusto ei ole pitänyt Loukolan rakennushanketta Kreikan velka-ahdingon kirvoittamana hulluutena eikä muutenkaan ihmetellyt puuhia.
− Olen rakentanut pihassa myös kodan ja useita leikkimökkejä. Naapurit ovat tottuneet siihen, että Matilla on aina jotakin tekeillä, hän naurahtaa.
Stenbäckin virsi kylävirtenä
Rakennushanke on herättänyt Loukolan kiinnostuksen Engeliin. Hän on tutkinut Heikki Klemetin kirjaa kirkonrakentajista ja etsinyt tietoja myös internetistä.
− Puhujakoroke on ollut innostava työ, ja kun tekee töitä käsillään, ajatuksetkin lähtevät liikkeelle. Historia kiinnostaa minua kovasti, myös paikallishistoria.
Niinpä Loukola on paneutunut myös juhlatunnusvirren sanoittajan ja Isonkyrön kirkkoherran Lars Stenbäckin elämänvaiheisiin. Virsi oli hänelle jo ennen herättäjäjuhlia hyvinkin tuttu kinkereiltä ja kirkkokuorosta, jossa se oli opeteltu laulamaan neliäänisesti.
− Virsikirjauudistuksen jälkeen kinkereillä tutustuttiin virsiin. Jokainen kylä valitsi kylävirren, ja Ikolan kylä Isonkyrön keskustasta päätyi juuri tähän Stenbäckin virteen.
− Nykyäänkin veisaamme virttä joulumyyjäisissä ja seuroissa. Sanoitukseltaan se on syvällinen, mutta veisattavaksi aika vaikea.