Aito lohdutus on läsnäoloa

Joensuun herättäjäjuhlien tunnusta ”Lohduksi toisillemme” pohdittiin seuroissa laajasti. 

Päiväseurojen juhlapuheessa lauantaina Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen sanoi, että aito lohdutus on läsnäoloa. Murheen murtamaa ei auta, jos hänelle sanotaan: ”Nyt menet ja ostat itsellesi jotain kivaa”.

– Todellinen lohdutus ei ole nopeita ratkaisuja. Se on pysähtymistä lähimmäisen rinnalle, läsnäoloa, kuuntelemista. Aito lohduttaminen on altistumista sille, että voin olla vain lähimmäinen, olla lähellä ja läsnä. Mutta se ei ole ”vain”. Se on suurinta, mitä ihminen voi olla toiselle ihmiselle. 

Joensuulainen kansanedustaja Anu Vehviläinen totesi, että lohduttaminen ei ole aina helppoa. 

– Oma kokemukseni on, että läheisen menettämisen hetkessä surkeimmilta ovat tuntuneet sanat: ”kyllä se siitä, aika parantaa”. Niin, kyllä aika haalistaa ja muuttaa surua, mutta ollessasi juuri menettänyt läheisesi elät vain siinä hetkessä, tunti ja päivä kerrallaan, et pysty tietämään tunteitasi tuleviin vuosiin.

Helpot ratkaisut ovat uhka

Näennäisesti helpot ratkaisut eivät Kalle Hiltusen mukaan toimi murheen keskellä olevalle ja monessa muussa tilanteessa voivat olla jopa uhka.

– Kun esimerkiksi suurvallassa on vuosikausia podettu imperiumin jälkeistä traumaa, on sairastettu entisen loiston ja vaikutusvallan murenemista, tarjotaan tuohon aavesärkyyn ratkaisuksi trauman käsittelyn sijaan julmaa ja silmitöntä hyökkäyssotaa.

Emerituspiispa Matti Sihvonen aloitti puheensa muistelemalla ensimmäistä saapumistaan Joensuuhun. Se tapahtui evakkojunassa maaliskuussa 1940.

– Evakkojunia tässä maailmassa kyllä riittää. Siitä pitävät ihmisen itsekkyys, ahneus ja vallanhalu huolen. Monet eivät pääse edes evakkojunaan, vaan joutuvat etsimään turvaa kellareista.

Yhdessä Jumalaan luottaen

Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano muisteli rippikouluaan Aholansaaressa. 
Eräänä aamuna rippikoululaisia pyydettiin etsimään kivi ja kantamaan sitä mukana koko päivän merkkinä siitä, kuinka huolet ja murheet painavat kiven lailla. Iltaseuroissa Paavon pirtissä jokainen nuori laski kiven ristin juurelle ja koki helpotuksen tunnetta.

– Lapsena ajattelin seuroissa, että körttiläiset ovat kyllä hyviä ahdistumaan ja murehtimaan. Meillähän on ahdistusaiheen alla olevia virsiäkin Siionin virsien uudistetussa laitoksessa peräti 30 kappaletta. Aholansaaren rippikoulun kivipäivänä oivalsin, miten hyvä oli ahdistua yhdessä, Rusanen-Kartano sanoi.

Kalle Hiltunen muistutti, että Jumala kulkee murheellisen rinnalla.

– Kristinuskon perusviesti on se, että Jumala on tullut ihmiseksi, kärsinyt ihmisen vaivat, kuollut ihmisen puolesta, noussut ylös antaen toivon ikuisesta, paremmasta.

Puheet herättivät pohtimaan

Helena Snellman Kuopiosta ja Kalevi Ojala Reisjärveltä istuivat katsomon penkillä vierekkäin ja innostuivat seurojen jälkeen pohtimaan puheiden antia, vaikka olivat toisilleen tuntemattomia.

– Hengellisyys meillä on kohtuullisen synkkää, mutta toisaalta aika synkkää aikaa eletäänkin. Juttelimme tässä, että kaiken synkkyyden keskellä on punaisena lankana lepo, rauha ja ilo, Snellman sanoi.

Ihmisen lohduttaminen surussa on Ojalan mukaan vaikeaa.

– Olen epäonnistunut siinä, kun olen mennyt liian lähelle toisen surua. Ehkä olen oppinut, että saa ollakin vaikeaa, kun se ei ole helppoa ammattilaisillekaan.
Snellmanille ja Ojalalle herättäjäjuhlat ovat kesän kohokohta.

– Vaimo vei minut juhlille puoliväkisin parikymmentä vuotta sitten. Tajusin nopeasti, että olen oikeassa paikassa. Olen käynyt juhlilla avioeron jälkeenkin, Ojala kertoi.

Pertti Meriläinen